Pönttöuunin kunnostus

 Huomasin, että olen vallan unohtanut jakaa tämän

ensimmäisen pönttöuunin kunnostuksemme.

Joten tässä työvaiheesta kuvia ja sepustusta.

Tämä pönttöuuni oli beigen värinen ostaessamme talon.

Uunia ei oltu juurikaan käytetty vuosikymmeniin.

Kun sitten aloimme sitä lämmittämään,

niin maalikerros alkoi pikkuhiljaa lohkeilla pois.

Ihan lähtötilanteesta en muistanut ottaa kuvia,

tässä on jo Speedheaterin avulla maalia irroiteltu.

 Tämä maalamaton pönttiskin olisi voinut olla aika rock.

Mutta annoimme tyttömme valita pönttiksen värin,

koska se hänen huoneessaan sijaitsee.

 Tässä on jo kaksi kerrosta maalia. 

Sekoitin värin itse ja maalina taisi olla Helmi kalustemaali.

 Myös luukut olivat huonossa kunnossa. 

Niihin on joskus vedetty joku maali, mikä oli osittain kulunut pois.

Luukun maalasin tulenkestävällä Termal silikonialumiinimaalilla.

Käsittelin tuhkaluukun samalla maalilla.

 

Omasta mielestäni pönttöuunin väri jäi liian laimeaksi, 

mutta tytär on tyytyväinen.

Postilaatikon tuunaus

 Saimme anoppilasta vähän käytetyn postilaatikon,

mikä ei nyt oikein väriltään miellyttänyt.

Päädyin nopeaan uudistamiseen.

Tuli aika söde :)

 Maalasin laatikon Bauhausin spraymaalillla,

missä sävy oli justiinsa sitä mitä pitikin.

Tuote kuivui viidessä minuutissa ja pigmenttiä oli riittävästi,

laatikossa on vain yksi kerros maalia. 

Tämän tapaisiin maaleihin olen tottunut taidekaupasta

tuotteita ostaessa,

hienoa että vastaavaa saa nyt rautakaupastakin.

Vain taivas on rajana, mitä näillä voi uudistaa.

Maalaisromantiikkaa

Lupailin jokin aika sitten, että keksin keittiön kaappien tilalle jotain kivaa.

Keräsin voimia pari viikkoa ja tyttären synttäreiden lähestyessä sain 

itsestäni irti sen verrran, 

että irroitin nuo juuri keittiön seinälle asentamani kaapit.

Tilalle tuli avohyllyt.

Olen tosi tyytyvääinen. 

Koko keittiö avartui muutoksen myötä.

Ongelma oli se, että Mies olisi halunnut kuivauskaapin,

mutta sain hänet ympäripuhuttua Ikean

pariin kuivausritilään, joista toinen toinen roikkuu

hyllyjen alla vakituisesti.

Näppärähän siihen on pari astiaa asentaa kuivumaan.

 Nämä vanhat lasipurkit löysin rappusten alta sijaitsevasta kaapista.

Toinen pääsi esille avohyllyyn, toisessa säilytän tiskiharjoja.

 

 Tämä nurkkaus keittiöstä on vielä kokonaan kunnostamatta.

Puuhella on käsitelty mustalla kuumankestävällä maalilla.

Olipa taas näppäränä tyttönä jäänyt kameran linssi putsaamatta.
Amatöörin kyllä niin erottaa ammattilaisesta.
Heh.

luottamuksen harjoittelua

Tänään oli se kauan odotettu päivä,

kun uuteen porakaivoon asennetaan uusi pumppu ja saadaan sieltä vedet taloon sisälle.

Paikalla oli ammattilaisystävä asentamassa pumppua ja 

tokihan myös sähkäri tarvittiin paikalle.

Ensin puuttui jokin osa ja mies  lähti rautakauppaan.

Sitten puuttui sähkömieheltäkin jotain ja hänkin lähti kauppaan.

En edes muista mitä kaikkia vaiheita päivään mahtui,

kyllä Mies ne selitti, mutta minä en töistä tullessa pystynyt kaikkea omaksumaan,

mutta lopputulos oli  se, että pumppu juuttui 36 metrin syvyyteen kiinni.

Jotenkin se oltiin saatu uudestaan laskemaan alaspäin,

mutta se jäi uudelleen kiinni 46 metriin.

Sieltä ei miesvoimin hievahtanut ylös eikä suostunut laskeutumaankaan.

Ehkä pienet irtokivet olivat sen kiilanneet,

tai sitten maa on elänyt tässä muutaman viikon aikana.

Tarkoitus oli laskea pumppu reilun sadanmetrin syvyyteen.

Onko kenellekään muulle käynyt näin?

Joidenkin ihmeellisten viritysten kautta saimme kuin saimmekin veden sisälle,

ja näin kokeiltuna vettä tuli riittämiin kolmen ihmisen perättäiselle suihkullekin.

Mutta ei pumppua kannata tuohon syvyyteen jättää,
koska kaivo on syväksi porattu eikä pumpun alapuolella oleva vesi oikein vaihdu,

ja viritysten vuoksi joudumme pitämään pihasunan ovenkin jatkuvasti auki.

On tämäkin taas.

Pumppu yritetään saada ylös jossain vaiheessa ylös porauskalostolla,

mutta jos sitä ei saada ylös tai letku irtoaa pumpusta,

niin ei auta kuin työntää pumppu väkisin 114 metrin porakaivon pohjalle 

ja asentaa uusi.

Vähän meinaa hirvittää jo etukäteen kaikki kustannukset.

Toisaalta on aivan täysin kädetön olo.

Tämä on nyt sellainen asia, mille me emme voi mitään

emmekä myöskään voi tehdä mitään asian eteen.  

Päädyimme siihen, että emme edes murehdi asiaa,

se ei meidän murehtimisesta muutu.

Otetaan nyt vastaan se miten tämä asia etenee,

ja tuskaillaan sitten, jos siihen on aihetta.

Täytyy myöntää, että tällainen ajattelu vapauttaa. 

En muista kenen viisaus tämä on enkä muista sitä sanatarkasti,

mutta olen käyttänyt sitä jopa työssäni terveydenhuollossa

ja se meni jotenkin näin:

Murehtiminen ei muuta huomista,

mutta se vie tämän päivän rauhan.

Ehdimme tänään vielä taloa maalaamaan. 
Nuorimmaiset jaksoivat hetken aikaa touhuta, mutta innostus talon alle
seikkailemaan voitti melko pian. 
Sieltä sitten löytyi mm. vanhoja kenkiä (ei niin vanhoja, että kannattaisi säilyttää),
tyhjiä säilykepurkkeja ja pikkupulloja. 
Minä mielelläni veisin nämä roskat roskikseen,
mutta nuorimmaiselle nämä ovat aarteita.

Nyt onkin tulevalle viikolle yhtä sadepäivää lukuunottamatta luvattu hyviä kelejä.
Vielä ehtii talon maalata, jos jollakulla on suunnitelmissa. :)

 

 

Kuistin uusi vaate

Homma on ihan kesken, mutta haluan näyttää teille yhden jutun.

Jostain ihmeestä sain voimia alkaa maalaamaan taloa.

Kuistin vasta sain maalatuksi, 

mutta jo siitä voi päätellä, että iso muutos on taloon tulossa.

Olen niin onnellinen, miten ränsistynyt ulkonäkö tulee muuttumaan.

Jos edes tämän julkisivun saisimme kertaalleen maalattua tänä syksynä...

 

Eikös muutukin valtavasti uuden värin myötä? 

Ja eikä muuten tullutkaan pintaan vaaleaa roosaa niinkuin varmaksi ilmoitin 

blogin ensimmäisissä postauksissa, heh.

Väri on tuollainen kermainen valkoinen ja puitteet puhtaan valkoisella.

Tässä vielä vanha kuva kuistista ennen oven vaihtoa ja uutta maalia.

Mä olen uskonut siihen, että tästä talosta kuoriutuu kaunotar, 

kunhan saadaan kunnostettua. 

Ihana huomata, että oma näky pitää paikkansa. 

Olisi mukavampaa päästä hehkuttamaan jo kokonaan kunnostettua taloa,

mutta viisilapsisessa perheessä täytyy riemuita jokaisesta

pienestä edistyksestä :)

Pieni kuvapläjäys

Tällä kertaa vaihteeksi muutama räpsy eri puolilta taloa 

sekä joitakin yksityiskohtia.

 

 

ammattilainen

Tämä on ollut taas niitä viikkoja, kun on pitänyt revetä moneksi.

Olen yrittänyt olla sairaanhoitaja, autoasiantuntija, ilmastointiasiantuntija, 

keittiöasentaja, mobiililaajakaista-asiantuntija, 

rahoitusasiantuntija ja kuvataideopettaja.

Sen lisäksi ne normaalit siivooja, kokki, ystävä ja äiti.

 Rakastajattaren rooli onkin tällä viikolla jäänyt aika mitäänsanomattomaksi.

Pahoittelut Mies.

Autoasiantuntijaa on täytynyt esittää uutta autoa etsiessä. 

Olen jo kuukauden ajan puhunut Miehelle,

että toinen auto täytyisi hommata, kun työhön paluuni lähestyy.

Nyt viikkoa ennen tartuin sitten itse toimeen, mutta ei.

Mies on sitä mieltä, että hänen täytyy tsekata automyyntitilanne

ennen kuin voimme päättää mikä auto ostetaan!

Sitä Tsekkausta nyt sitten odotellessa. 

Onneksi hän herrasmiehenä tarjoutui liikkumaan siihen asti bussilla.

Tilannehan on oikeasti se, että meillä ON neljä autoa.

Mutta yhdestä meni moottori, toisessa on useita isoja ja pieniä vikoja ja se seissyt

tien varrella edellisen kotimme liepeillä jo kuukausia.

Kolmannessakin on useita vikoja ja lisäksi penkit pääsivät homehtumaan 

viime talvena, satanut sisään jostain syystä. 

Lupaan lämmintä kättä sille, joka nuo entiset kulkuneuvomme vie pois.

 Oletan, että tuo sanonnan lämmin käsi tarkoittaa ystävällistä kädenpuristusta.

Mobiililaajakaista-asiantuntijaa olen päässyt leikkimään selvittäessäni nettiverkkomme taajuutta.

Eipä osattu Enirollakaan siihen heti vastata.

Aion ostaa meille 4g-antennin, koska täällä maalla tuo netti vaan on aika hidas.

Selvisi sitten lopulta se taajuuskin. 

Kaikki lähimmät tornimme ovat 800mHz:n taajuudella toimivia.

Teitä varmaan kiinnostikin tämä viimeinen tieto ihan kauheasti.

Meidän tiskikoneemme päätti irtisanoa itsensä lopullisesti tällä viikolla.

Minäkin sitten irtisanoin sen, eipä ole kovin kummosta jälkeä viime aikoina tehnyt. 

Päädyimme ostamaan uuden koneen Ikeasta (apua, onkohan niistä mihinkään?).
Mukaan tarttui myös liesituuletin.

Tulin Ikean reissussa hyvälle tuulelle, kun näin siellä

tomeran perheenäidin, joka työnsi valtavaa tavarakärryä sekä yhtä toisissa kärryissä
toisen kvellessä vieressä.

Kyllä vaan on suomalainen nainen sisukas!

Päädyimme lastauspaikalla auttamaan toinen toisiamme painavien 

laatikoiden autoihin nostamisessa. 

Hän oli sanonut myyjille, että ei tarvitse apua. Minulta ei kysytty,

mutta olisin varmaan vastannut samalla tavalla. Eh.

Mies oli perjantai-illan muuttamassa poikaansa toiseen kaupunkiin,

jolloin minä innostuin jatkamaan kesken jäänyttä keittiön asennusta (keittiöasentaja).

Uudet hankinnat antavat usein minulle extraenergiaa remppaan ja siivoamiseen.

Saatan esim. uuden huulipunan ostettuani innostua siivoamaan koko meikkikaapin ja vessan. 

Uusi kaunis astia innostaa siivoamaan keittiön kaapit jne. 

Uusi hammasharja ei kuitenkaan toimi näin.

Sen täytyy olla jotain kivaa.

Käykö kellekään muulle näin?

 Nyt oli siis KAKSI uutta kodinkonetta,

joten pakkohan minun oli heti alkaa jotain keittiössä tekemään.

Eikös se niin ollut, että voin nyt kutsua itseäni ilmastointiasiantuntijaksi,

kun kiinnitin asensin liesituulettimen seinään?

Näitä uusia hankintoja varten täytyi tietenkin kaivaa se rahoitusasiantuntijan rooli esiin.

Paremmin minua kyllä kuvaisi tuhlausasiantuntija tai rahoitusasiantuntijattomuus.

Onneksi on viisaita ystäviä, jotka osaavat raha-asioissakin neuvoa.

Kuvataideopettaja pääsin olemaan lasten kanssa liittyen yhteen
uuteen työmuotoon/harrastukseen.
 Se olikin täysin uusi rooli minulle.

En tiedä selvisinkö hyvin. 

Mutta selvisin.

Sairaanhoitajan ammattiin sain kosketusta yhden lapsen niveltulehduksen ja toisen 

flunssan vuoksi. Taisi joku haavakin olla "paikattavana" viikon mittaan. 

Meillä Mies on oikeasti parempi toisen voinnin havainnoinnissa tai haavan hoidossa.

Minä olen sitä mieltä, että haavoja ei tarvitse putsata. 

Haavan bakteerimäärä palaa entiselleen parissa minuutissa.

Turha vaiva ja itku.

Toki irtoroskat on hyvä putsata vedellä.

 Onneksi tuo Mies on näissä parempi. 

Tai oli ainakin tavatessamme. Saanut nyt ehkä vaikutteita minulta.

Kylläpäs aihe taas karkasi.

En minä aina ole ollut tällainen toimelias.

Kaksvitosena jauhotkin vanheni kaappiin.

Tapetoimaan ja maalaamaan opettelin kyllä jo alle kolmekymppisenä,

mutta sirkkelin käyttöön tuli vasta yksinhuoltajana perehdyttyä.

Oli pakko. 

Toki pakkokin on vähän suhteellinen käsite.

Mutta ei ollut ketään muutakaan tekemässä minulle uutta lattiaa tai väliseinää.

Tuolloin opettelin myös peruuttamaan peräkärryllä.

Jos tytöt haluatte tehdä vaikutuksen miehiin,

niin tämä homma kannattaa opetella. 

Vaikka oikeasti joskus rasittavuuteenkiin asti sitä jaksaa
vastakkaisen sukupuolen edustajat hämmästellä.

Tässä vielä kuvia meidän keskeneräisestä keittiöstä,

mikä siis on koottu käytettynä ostetuista Puustellin ja uutena ostetuista Ikean kaapistoista. 

Pähkäilen vielä tuleeko kaikista ovista vaaleanharmaat, keskiharmaat, 

vaaleat minunvihreät vai haalean vihreät. Kiiltoakin on liikaa minun makuuni.

Valkoiset olisivat tietenkin klassiset ja kauniit, mutta niitä on kaikkialla.

Ehdottaakin saa, jos sinulla on joku sävy mielessä, mikä tänne sopisi.

Tiskikone on vaihtumassa integroiduksi...

Nuo seinäkaapit saivat jo häätöpäätöksen. Tilalle tulee jotain paljon parempaa.. Näette pian!

Nämä posliiniset vetimet ovat todella kauniit, mutta ehkä hieman liian romanttiset sittenkin keittiöömme.