luottamuksen harjoittelua

Tänään oli se kauan odotettu päivä,

kun uuteen porakaivoon asennetaan uusi pumppu ja saadaan sieltä vedet taloon sisälle.

Paikalla oli ammattilaisystävä asentamassa pumppua ja 

tokihan myös sähkäri tarvittiin paikalle.

Ensin puuttui jokin osa ja mies  lähti rautakauppaan.

Sitten puuttui sähkömieheltäkin jotain ja hänkin lähti kauppaan.

En edes muista mitä kaikkia vaiheita päivään mahtui,

kyllä Mies ne selitti, mutta minä en töistä tullessa pystynyt kaikkea omaksumaan,

mutta lopputulos oli  se, että pumppu juuttui 36 metrin syvyyteen kiinni.

Jotenkin se oltiin saatu uudestaan laskemaan alaspäin,

mutta se jäi uudelleen kiinni 46 metriin.

Sieltä ei miesvoimin hievahtanut ylös eikä suostunut laskeutumaankaan.

Ehkä pienet irtokivet olivat sen kiilanneet,

tai sitten maa on elänyt tässä muutaman viikon aikana.

Tarkoitus oli laskea pumppu reilun sadanmetrin syvyyteen.

Onko kenellekään muulle käynyt näin?

Joidenkin ihmeellisten viritysten kautta saimme kuin saimmekin veden sisälle,

ja näin kokeiltuna vettä tuli riittämiin kolmen ihmisen perättäiselle suihkullekin.

Mutta ei pumppua kannata tuohon syvyyteen jättää,
koska kaivo on syväksi porattu eikä pumpun alapuolella oleva vesi oikein vaihdu,

ja viritysten vuoksi joudumme pitämään pihasunan ovenkin jatkuvasti auki.

On tämäkin taas.

Pumppu yritetään saada ylös jossain vaiheessa ylös porauskalostolla,

mutta jos sitä ei saada ylös tai letku irtoaa pumpusta,

niin ei auta kuin työntää pumppu väkisin 114 metrin porakaivon pohjalle 

ja asentaa uusi.

Vähän meinaa hirvittää jo etukäteen kaikki kustannukset.

Toisaalta on aivan täysin kädetön olo.

Tämä on nyt sellainen asia, mille me emme voi mitään

emmekä myöskään voi tehdä mitään asian eteen.  

Päädyimme siihen, että emme edes murehdi asiaa,

se ei meidän murehtimisesta muutu.

Otetaan nyt vastaan se miten tämä asia etenee,

ja tuskaillaan sitten, jos siihen on aihetta.

Täytyy myöntää, että tällainen ajattelu vapauttaa. 

En muista kenen viisaus tämä on enkä muista sitä sanatarkasti,

mutta olen käyttänyt sitä jopa työssäni terveydenhuollossa

ja se meni jotenkin näin:

Murehtiminen ei muuta huomista,

mutta se vie tämän päivän rauhan.

Ehdimme tänään vielä taloa maalaamaan. 
Nuorimmaiset jaksoivat hetken aikaa touhuta, mutta innostus talon alle
seikkailemaan voitti melko pian. 
Sieltä sitten löytyi mm. vanhoja kenkiä (ei niin vanhoja, että kannattaisi säilyttää),
tyhjiä säilykepurkkeja ja pikkupulloja. 
Minä mielelläni veisin nämä roskat roskikseen,
mutta nuorimmaiselle nämä ovat aarteita.

Nyt onkin tulevalle viikolle yhtä sadepäivää lukuunottamatta luvattu hyviä kelejä.
Vielä ehtii talon maalata, jos jollakulla on suunnitelmissa. :)