Arjen apuvälineet vauvan kanssa

Arki on aikamoista autolla suhaamista.

Asumme maalla, mihin on huonot bussiyhteydet.

Lapsemme eivät kuulu koulukyydityksen piiriin,

koska he käyvät yksityistä koulua.

Minä siis kyyditsen aamuisin 2-3 lasta kouluun, 

yhden heistä Tampereen keskustan lukioon.

Iltapäivästä hakureissuja on 1-3. 

Autossa tulee istuttua siis jokunen tovi,

mutta en koe sitä kuormittavaksi.

Kuopus yleensä nukkuu, hyvä musiikki soi ja nautin ajaessani kupillisen 

lähikaupan lattea.

Aamun odotetuin hetki onkin se,

kun ajan kupillisen kanssa kotiin lasten mentyä kouluun.

Matka kotiimme on myös erityisen kaunis pala suomalaista 

maalaismaisemaa.

Varustauduin tähän edestakaisin ajamiseen vauvan kanssa hankkimalla 

hänelle jo odotusaikana kauniin ja käytännöllisen 

turvaistuimeen sopivan lämpöpussin.

Tämä olikin suurin uusi hankintamme pienokaiselle.

Mutta minua esteetikkoa tämä babypinkin värinen pussi

ilahduttaa päivittäin. 

Ja itseasiassa pussin sisäosa on niin ihanan

pehmeää, että irrotan päälliosan joka ilta sänkyyn lakanan päälle.

Tämä neljäs lapsi on ensimmäinen lapsistani,

joka suostuu nukkumaan öisin myös omassa sängyssään. 

Liekö syynä siihen tuo pehmeä alusta, 

pesämäinen sänky vai siunaus,

eipä siitä selvää ota.

Neulekankainen Baby´s onlyn lämpöpussi on erityisen kaunis. 

Vuokrasimme kuopuksellemme ensisängyn käyttöön ensimmäisten 

kuukausien ajaksi. Yläkerran remontin odottaessa vuoroaan asumme melko tiiviisti,

joten isolle pinnasängylle ei ole tilaa.

Pyörillä kulkeva sänky on osoittautunut juuri niin käteväksi kuin oletinkin. 

Päiväunia vauva ei suostu siinä kovinkaan hyvin nukkumaan, 

päivisin käytön sitä tarvittaessa sitterinä,

jolloin tuen vauvan siihen puoliistuvaan asentoon kahden tyynyn avulla. 

Näin vauva pystyy paremmin seuraamaan mitä ympärillä touhutaan, 

varsinaisessa sitterissä hän ei viihty. Lattian rajassa on myöskin ollut liian kylmä hänelle

tämän talven paukkupakkasten vuoksi.

Sänky on  vuokrattu Vaavi Oy:ltä. Hinta noin 90e/4 kuukautta postimaksuineen.

Suurin helpotus arkeen on ollut kantoliina. Tyttö nukkui ensimmäisen

elinkuukautensa vain pikkupätkiä päivisin,

mutta elämämme mullistui kantoliinan myötä. Edelliset lapseni eivät siinä viihtyneet,

mutta kuopus vetelee siinä välillä lähes neljän tunnin päiväunia.

Ja minulla on kädet vapaana touhuta jotain muuta. 

Rohkaisen jokaista kokeilemaan.

Uusi elämänvaihe

En edes tiedä miten aloittaisin.

Olen tällä hetkellä äippälomalla, 

suloisen kaksikuisen tytön äiti.

On ihanaa olla kotona poissa työelämästä,

elän monellakin tapaa tällä hetkellä omaa unelmaani.

Samaan aikaan elän elämäni surullisinta ja kivuliainta vaihetta,

rakkaalla ihmisellä ei ole elinaikaa kovin paljoa.

Puolison ryhtyminen rakennusalan yrittäjäksi tuo sekin omat 

haasteensa nykytilanteeseen.

Kaiken tämän onnen ja surun keskellä haluan tallentaa

jotain tästä ajasta ylös, lähinnä itseäni varten,

mutta jos joku muukin tästä jotakin saa, niin hyvä niin.

Blogi jatkuu edelleen rönsyilevänä kuten minä ja elämäni. 

Kaiken maailman käsillä tekeminen on minulle luontaisaa,

mikä näkyy niin remontoimisena, puutarhanhoitona, ompeluna, 

kakkutaiteiluna, kuvataiteena, barbitalon tekemisenä, vanhan talon 

entisöimisenä ja ihan kaikkena mahdollisena näpertelynä ja piipertämisenä.

Edelleen olen kovempi suunnittelemaan kuin toteuttamaan,

mutta jotain valmistakin joskus tulee.

Kaiken tämän keskellä olen ottanut tavoitteekseni saada viimeisimmän 

kolmen lapsen myötä tulleet 15-20 raskauskiloa pois. 

Ei ehkä äkkiseltään kuulosta viisaimmalta ajalta panostaa tähän.

Mutta kuten aikaisemmin viittasin,

työelämässä ollessani minulla ei energia riitä laihduttamiseen

joten pakko takoa sillon kun rauta on kuumaa.

Tässä tämän tiivimmän bloggailuni mahdollistaja, suloinen kuopukseni Cesilia.

Suloinen body on tilattu Pat Patilta.

Pahoittelen vielä viime syksyistä amatöörimäisyyttäni. Poistin vahingossa kaikki kommentit,
joita blogiini oli tehty.