sunnuntai 31. elokuuta 2014

Suunnitelmat elävät


Tänään pidämme taukoa taloprojektistamme.
Toki talolla saatetaan käydä, jos siltä tuntuu, mutta mitään ei tehdä. 
Päätimme pyhittää sunnuntait remonttivapaiksi päiviksi,
jolloin ollaan mm perheen kanssa.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö talo pyörisi mielessä.
Jo muutamassa päivässä suunnitelmamme sisätilamuutosten suhteen on muuttunut.
Tai lähinnä kai minun suunnitelmani, mieheni ajatukset ovat lähinnä rakennusteknisissä asioissa.. ;)
Mitähän muutoksia tapahtukaan viikoissa, kuukausissa, ehkä vuosissa?

Talo on 109-vuotta vanha, mutta sinne tehtiin 1975-76
viemäröinti ja vedettiin vedet. Eli talossa on vessa plus suihku.
Näin ollen meidän ei tarvitse miettiä voimmeko talovanhukseemme asentaa 
vessan ja millä tavoin se pitäisi tehdä.
Se on jo tehty. 
Toki taidamme repiä kaiken auki, tarkistaa hirret, 
tehdä kosteussulut ym uudelleen ja uusia vessan ulkonäön.

Ajattelin aluksi (siis vain pari päivää sitten), 
että haluan vessan viereen kodinhoitohuoneen ja sitä
varten täytyy yksi sisäseinä siirtää.
Sitten jo ajattelin, että siirrämme kodinhoitohuoneen sittenkin talon viereen 
ja siihen mahdollisesti yhdistettävään erilliseen rakennukseen
(missä olisi sauna, iiiso kylpyhuone ja tupa),
jotta voimme säilyttää talon alkuperäisen huonejärjestyksen
eikä taloon tarvitse puhkoa uusia viemäreitä ym.
Tänään kallistuin jo siihen, että mitään lisärakennusta tehdä ollenkaan.
Pihalla on sauna, minkä voimme kunnostaa käyttöömme.
Pesutornille on juuri sopiva paikka keittiön ja vessan välisellä käytävällä 
sijaitsevassa komerossa. 
Avot! Rahaa säästyy kymmeniä tuhansia muuhun tarkoitukseen.

Toki minä olen haaveillut todella suuresta kodinhoitotilasta
ja tällaisen olisin uuteen taloon tehnyt. 
Mutta nytpä tämä talo onkin se mikä määrää
millaisen käytännön elämän me siellä luomme eikä päinvastoin.
Harmittaako? Ei oikeastaan.
Juuri tällä hetkellä ehkä lähinnä hihityttää. Talon viehätysvoima voitti.
Ja ehkä niillä säästyneillä rahoilla minä saan yläkerran vinttiin ateljeeni.
Tai sitten pihaan pienen tallin ja pari ponia. 
Tai sitten ne uppoavat johonkin odottamattomaan,
mutta juuri tällä hetkellähän sellaista ei ole edes tulossa,
koska kaikki on vaan mennyt niin siunatusti ;)

Yhdestä asiasta minä olen kuitenkin varma.
Talosta tulee vaaleanpunainen.
Tästä ei edes keskustella.


Tässä mieleinen seinän sävy, löytyi täältä

lauantai 30. elokuuta 2014

Talon historiaa selviää



Tämä ja eilinen päivä on ollut niin informatiivista,
että kaiken sulattelemiseen ja edes toisillemme kertomiseen menee aikaa.
Eilen saimme talon avaimen käyttöömme, 
vaikka varsinaiset kaupat allekirjoitetaan vasta parin viikon kuluttua. 
Tapasimme eilen talon edesmenneen omistajan pojan,
joka osasi pientä lisätietoa antaa talosta.
Illalla vielä ystävät poikkesivat talolle.

Tänään mieheni heräsi aikaisin lähteäkseen tonttia raivaamaan.
Minun ja lasten herätessä oli hän jo pari tuntia siellä touhunnut.
Hän oli hangannut ulkoportaat sammaleesta.
Suulin päästä hän löysi villiintynyttä mustaherukkaa,
raivasi ympäristöä vapaaksi.
Niityltä löytyi kaksi omenapuuta, toinen talviomanapuu.

Talolle piipahti myös edesmenneen omistajan sisko,
joka kertoi miehelleni talon historiaa,
näytti yhden rajatolpan paikan ym.
Niityltä hän näytti sinne 40-luvulla istutetun
harvinaisen karviaismarjapensaan,
joka tekee karvaisia marjoja (nyt marjoja ei ollut).
Hän myös näytti missä talollamme on ollut venepaikka ja
saamme pitää itsellämme siellä olevan soutuveneen.
Jei!

Tilalla on myös kaivo, jonka vesikorkeuteen on about 6 metriä
eikä ole tietoa kuinka paljon siellä on vettä.
Tähän voimme asentaa pumpun ja kastella tällä vedellä puutarhaa,
kuulostaa aivan ihanalta.
Mieheni ryhtyi väsäämään kaivolle kiireesti
uutta kantta, sillä kansi oli aivan laho ja paikka lapsille
todellinen kuolemanloukku. Hirvittää ajatellakin.
Mietin pitäisikö siihen tehdä romanttinen korkea
kaivonreunus katoksineen ja päälle lukittava luukku.
Sellainen mikä satukirjoissa on toivomuslähteenä.
Tämä sopisi hyvin tulevaan unelmieni puutarhaan...
Mieheni suunnitelma taitaa olla hieman käytännöllisempi.

Mieheni oli myös yhteydessä edesmenneen omistajan Lapissa asuvaan veljeen,
joka oli perillä talon rakennusteknisistä ratkaisuista.
Hän auliisti kertoi näistä ja muutenkin opasti talon
remontointiin liittyvissä asioissa.
Kynä sauhusi ja paperia kului tunnin verran mieheni keskustellessa hänen kanssaan.

Saimme tietää, että talossa on hyvä porakaivo
ja että meidän pitää 2-3 kertaa juoksuttaa sitä niin tyhjilleen kuin mahdollista,
tämän jälkeen veden pitäisi olla käyttökuntoista.
Testaamme veden laadun vielä ennen kuin otamme sen käyttöön.
Talossa on myös toimiva viemärikaivo.
Meillä olisi iso imeyttämö tarjolla käytettynä edullisesti,
joten luultavasti päivitämme viemäröintijärjestelmää sen verran,
tuleehan se pakolliseksikin parin vuoden kuluttua.
Toisaalta, jos nykyinen systeemi ON laillinen ja meille riittävän kokoinen,
niin ei sitä kannata vaihtaa. Asia on vielä selvittelyjen alla,
ja kommentoida saa, kellä viisautta on meitä amatöörejä enemmän.

Tuntuu kyllä (taas) niin ihmeelliseltä, että talossa on porakaivo ja viemärit valmiina.
Me varauduimme siihen, että nämä kaikki joudumme uudelleen alusta rakentamaan.
Uni ei meinaa iltaisin tulla, kun aivot sulattelevat kaikkea tapahtunutta.
Kuusi päivää sitten kävimme esittelyssä,
ja nyt meillä on käytännössä jo oma talo,
minkä historiaan ja ihmisiin ja naapureihinkin olemme ehtineet jo tutustua.





Pahoittelen, että tekstiä on näin paljon ja kuvia vielä näin vähän.
En ole juuri ehtinyt talollamme kuvailemaan ja niin hirveästi on tapahtunut,
että haluan laittaa sitä meille tähän päiväkirjamaisesti ylös.



perjantai 29. elokuuta 2014

Projekti alkaa. The project will start.

Tästä se alkaa.
Meidän matkamme talovanhuksemme kanssa
ja myös tämän blogin elämä.
Ensin haluan kuitenkin kertoa elämämme vauhdikkaimmasta 
kuluneesta viikosta, jos vain jaksat lukea!

This is where it starts.
Our journey with an old house
and also the life of this blog.
In the beginning I want to tell you how all started.




Viikko sitten tuli myyntiin vanha tila Tampereella.
Mieheni oli tästä innoissaan, mutta minua vain ahdisti.
Olin kyllä jo vuoden verran rukoillut meille vanhaa maataloa 
ja olimme juuri kuulleet, että rakennushaaveet Aitolahden sukumaillemme
oli kaupungilla käytännössä tyrmätty.

Tämä myytävä talo oli mielestäni aivan liian kaukana, suoraan vastapäätä oli
vanha pappila ja lapset eivät varmasti haluaisi muuttaa.
Varsinkaan esikoiseni, joka on ihan liikaa joutunut elämässään muuttamaan.
Saimme tästä jopa melkoisen riidan aikaiseksi.
Mieheni koki minut hankalaksi ja minä muistutin häntä,
että olisi sitten nainut jonkun tavallisen naisen (hähä, tähän on aina hyvä vedota ;P).
Niinpä niin. Todella rakentavaa, kuten riidat yleensä ovat.


A week ago I and my husband remark that this house was for sale.
I did like the house, it was what I had prayed for, 
but it was too far from the kids school,
it was directly opposite to the old rectory and 
I was sure that kids didn´t want to move there.
Specially my firstborn, 
who had moved too many times during his life.

Naapurin rakas ystävä kesken riidan kutsui meidät luokseen syömään,
menin tässä tilanteessa luonnollisesti ilman miestäni. 
Purin hieman tilannetta, mutta hän totesikin, että sehän on ihanaa seutua.
En saanut säälipisteitä, ja jäin miettimään hänen sanojaan.

My husbad was so sure that this house was for us.
I wasn´t and we had a big fight.
My husbad felt that I was difficult,
and I reminded him that why didn´t he marry a conventional woman
(this is always an good idea to rely on, hahah ;) ).
I finally went to my neighbourfriend,
 and hoped to get some passion.
But I didn´t.
She said that the area where this house is located is very wonderful.
I was left to think about her words.

Jätimme seuraavan päivän näytön väliin, mutta asia poltteli miestäni,
ja hän päätti kuitenkin kiiruhtaa paikalle -liian myöhään.
Tiellä hän kuitenkin kirjaimellisesti törmäsi veljeni autoon.
Veljeni oli yllättäen käynyt esittelyssä ja tehnyt ostotarjouksen tilasta saman tien.
Veljelläni on kykynä haistaa, mikä on kannattava sijoitus.


Next day my husband went to see the house and saw my brother there.
My brother has planned to make on offer to get that house.
He thought that it would be a good investment
because the price of the house was low.
He has good hunch of business.


Tämä herätti mielenkiintoani lisää ja soitinkin esittelijälle,
joka kertoi että huomenna vielä pääsee taloa katsomaan.
Tämän vuorokauden aikana minun mieleni muuttui. 
Näin talosta korkeat huoneet (pidin niitä jopa yli nelimetrisinä, mutta
ovatkin vain hieman yli 3 m), pönttöuunit ja ihanan puutarhan,
juuri sen mitä olin pitkään haaveillut.
Rukoilimme yhdessä mitä meidän pitäisi talosta tarjota.

After these I started to see the house and the place differently.
I realize that it was a house of my dream (after we have repaired it).
I saw high rooms, lovely furnaces and beautiful garden it would be.
We prayed what we should offer to get it.

Taloa oli käynyt katsomassa hirvittävä määrä ihmisiä ja 
neljän päivän myyntiaikana siitä tehtiin kaikenkaikkiaan kuusi 
ostotarjousta, jotka kaikki ylittivät hintapyynnön.
Ja kuinka moni oli vielä jäänyt miettimään talon ostoa, 
mutta ei ehtinyt tarjoustaan esittää.

Oli todellinen Taivaan Isän ihme, että meidän tarjouksemme oli korkein.
meidän! Siis Meidän!!!

The house was for sale only four days and many people made an offer.
And a few would made, but the seller said "that´s enought"
and our offer was highest.
Our!!! This was sooooo big miracle.

Seuraava stressinaihe oli miten saisin teinini ikinä suostumaan muuttamiseen.
Saimme kuitenkin jo samana iltana tietää, että talon lähistössä sijaitsee
Tampereen paras tekonurmikenttä.
Esikoiseni halusi heti lähteä sitä testaamaan.
Totesi sen jälkeen, että jos tähän taloon muutetaan,
niin siitä ei sitten koskaan muuteta pois.
Ei muuteta ei <3

Next challenge was how to get my son agree the removal.
But in the same evening we find out that
near the house was located one of the best 
turf football field in our city.
He wanted to see it right away.
And after that he was ready to move there.

Sitten alkoi lainansaantijännitys. 
Sekä kolme että kaksi vuotta sitten kysyimme lainaa yhteensä 5-6 pankista,
eikä kukaan sitä antanut. 
Kaikkein vähiten oma ruotsalaisomisteinen pankkimme, 
joka vaatii kaikkeen aina reaalivakuuden.

Oman pankkimme yhteyshenkilöömme otin kuitenkin ensimmäisenä
yhteyden, koska se tuntui meilitse helpommalta, 
kuin mennä kasvotusten jollekin vieraalle sydän syrjälläään lainaa anomaan kysymään.
Pankkimme kyseli asiasta lisää ja kertoi sitten, 
että rakennusajaksi tarvitsemme reaalivakuuden, 
mikä vapautuu remontin valmistuttua ja talon arvon noustessa.
Vaadittava reaalivakuuden arvo oli kuusinumeroinen.
Tämmöiseen meillä ei ollut mahdollisuutta.

Then we have to faced our biggest problem.
Many bank haven´t admit a loan for us.
We have tried few times.
In Finland you have to have real security to get loan,
and we or our parens don´t have.

Olin tässä vaiheessa jo aika epätoivoinen, 
kunnes oivalsin, että Jumala teki ihmeen siinä, että tarjouskilpailun voitimme...
Ja jos tämä on Hänen suunnitelmansa,
niin Hän tekee vielä suuremman ihmeen lainan saannin kanssa.
Tämä toi rauhaa ja luottamusta siihen,
että tapahtuu juuri niin kuin pitää,
 ja siihen ajatukseen heittäydyimme.

We were despair, but at the same time we know
that if this was God´s plan, we would get the loan.
I had many conversation by email with vice director of our Bank.
We felt that God gave me heavenly wisdom what to write..

Jatkoin kirjoittelua varapankinjohtajan kanssa.
Perustelin lainamme saantia ja kohteen kannattavuutta.
Olin lopulta jopa niin turhautunut ja vihainen, 
että kysyin häneltä 
"Eikö tänä päivänä enää maksukykyiset ja 
hyvän kohteen löytäneet ihmiset voi saada lainaa,
jos heillä ei ole vakavaraisia vanhempia?"
Ehdotimme myös mieheni ehdottamana, että nostamme remonttilainaa
vaikka vähän kerrallaan, ja toimitamme rakennusvalvojan paperin aina ennen uutta nostoa
todisteena projektin etenemisestä.

Mieheni luki perustelujani pankille läpi ja ihmetteli miten olin osannut
asiat niin hyvin perustella. Ja niin ihmettelen minäkin.
Taivaallista viisautta oli apuna.

Ja kuinka ollakaan.

Finally bank said YES to our loan.
They think that this house would be very precious
after we have fixed it.
This was a biiiig miracle. 
And bank gave us even better loan we had never hoped for.
We have so amazing God
who made two miracles for us!!

Pankki varmisti kohteen arvon vielä omalta välittäjältään
ja lupasivat heti sen jälkeen tehdä lainatarjouksen.
Eikä siinä vielä kaikki.
Me saimme vielä paljon paremman lainan ja paremmin ehdoin
kuin olisimme ikinä osanneet odottaa.
Jumala teki toisen todella suuren ihmeen elämässämme.

Kuluneet päivät ovat olleet täynnä tunteita.
Iloa, uskoa ja riemunkiljahduksia.
Mutta toki myös jännitystä, ahdistusta ja hämmennystä.
Emme ole koskaan kokeneet Jumalan avaavan ovia näin nopeasti,
emmekä varsinkaan näin suvereenisella tavalla.
Kyllä tässä on pieneksi itsensä kokenut.
Kädet ovat välillä kirjaimellisesti tärisseet
ja päässä pyörinyt. Uni ei ole maittanut.

These days has been full of emotions.
Joy, faith and lot of joy.
But also the tension, anxiety and confusion of what is happening.
We have never seen God opening doors for us so
quickly and specially so sovereign.
We haven´t slept much. 

Tiedän, että edessä on myös väsymystä, vastoinkäymisiä ja ikäviäkin yllätyksiä.
Yli sata vuotta vanha talo kun on kyseessä.
Näinä hetkinä haluan palata tähän ihmeiden aikaan missä olemme
nyt olleet, ja nojata ja luottaa meidän ihmeelliseen Isäämme.
On aivan eri asia ostaa vanha talo,
kuin ostaa vanha talo, minkä Jumala näin ihmeellisellä tavalla meille osoitti.

Tämän blogin sivuilla tulette seuraamaan tämän talo-ihmeemme
korjausta ja remontointia kohti unelmiemme kotia.
Tavoitteena on päästä muuttamaan siihen vuoden kuluttua.
Kunnostamisessa pyrimme käyttämään perinteisiä rakennusmenetelmiä,
mikä on tämän ikäisen talon arvolle sopivaa.

Tervetuloa kulkemaan tätä vuotta kanssamme!

I realize that in the future we will have fatigue,
unpleasant surprises and hardship. 
Because this house is over hundred years old.
But it´s different to buy an old house
than buy an old house that God has indicated to us.

In this blog you can follow our journey to renovating
this house towards our dream home and farm.
I am thankful to share this next year/years with you!