luottamuksen harjoittelua

Tänään oli se kauan odotettu päivä,

kun uuteen porakaivoon asennetaan uusi pumppu ja saadaan sieltä vedet taloon sisälle.

Paikalla oli ammattilaisystävä asentamassa pumppua ja 

tokihan myös sähkäri tarvittiin paikalle.

Ensin puuttui jokin osa ja mies  lähti rautakauppaan.

Sitten puuttui sähkömieheltäkin jotain ja hänkin lähti kauppaan.

En edes muista mitä kaikkia vaiheita päivään mahtui,

kyllä Mies ne selitti, mutta minä en töistä tullessa pystynyt kaikkea omaksumaan,

mutta lopputulos oli  se, että pumppu juuttui 36 metrin syvyyteen kiinni.

Jotenkin se oltiin saatu uudestaan laskemaan alaspäin,

mutta se jäi uudelleen kiinni 46 metriin.

Sieltä ei miesvoimin hievahtanut ylös eikä suostunut laskeutumaankaan.

Ehkä pienet irtokivet olivat sen kiilanneet,

tai sitten maa on elänyt tässä muutaman viikon aikana.

Tarkoitus oli laskea pumppu reilun sadanmetrin syvyyteen.

Onko kenellekään muulle käynyt näin?

Joidenkin ihmeellisten viritysten kautta saimme kuin saimmekin veden sisälle,

ja näin kokeiltuna vettä tuli riittämiin kolmen ihmisen perättäiselle suihkullekin.

Mutta ei pumppua kannata tuohon syvyyteen jättää,
koska kaivo on syväksi porattu eikä pumpun alapuolella oleva vesi oikein vaihdu,

ja viritysten vuoksi joudumme pitämään pihasunan ovenkin jatkuvasti auki.

On tämäkin taas.

Pumppu yritetään saada ylös jossain vaiheessa ylös porauskalostolla,

mutta jos sitä ei saada ylös tai letku irtoaa pumpusta,

niin ei auta kuin työntää pumppu väkisin 114 metrin porakaivon pohjalle 

ja asentaa uusi.

Vähän meinaa hirvittää jo etukäteen kaikki kustannukset.

Toisaalta on aivan täysin kädetön olo.

Tämä on nyt sellainen asia, mille me emme voi mitään

emmekä myöskään voi tehdä mitään asian eteen.  

Päädyimme siihen, että emme edes murehdi asiaa,

se ei meidän murehtimisesta muutu.

Otetaan nyt vastaan se miten tämä asia etenee,

ja tuskaillaan sitten, jos siihen on aihetta.

Täytyy myöntää, että tällainen ajattelu vapauttaa. 

En muista kenen viisaus tämä on enkä muista sitä sanatarkasti,

mutta olen käyttänyt sitä jopa työssäni terveydenhuollossa

ja se meni jotenkin näin:

Murehtiminen ei muuta huomista,

mutta se vie tämän päivän rauhan.

Ehdimme tänään vielä taloa maalaamaan. 
Nuorimmaiset jaksoivat hetken aikaa touhuta, mutta innostus talon alle
seikkailemaan voitti melko pian. 
Sieltä sitten löytyi mm. vanhoja kenkiä (ei niin vanhoja, että kannattaisi säilyttää),
tyhjiä säilykepurkkeja ja pikkupulloja. 
Minä mielelläni veisin nämä roskat roskikseen,
mutta nuorimmaiselle nämä ovat aarteita.

Nyt onkin tulevalle viikolle yhtä sadepäivää lukuunottamatta luvattu hyviä kelejä.
Vielä ehtii talon maalata, jos jollakulla on suunnitelmissa. :)

 

 

Kakkakaivo

Jotta elämämme ei olisi liian auvoisaa jatkuvan remontin ja epäjärjestyksen keskellä,

olemme joutuneet viime ajat elämään kantovedellä.

Meillä oli ihan hyvänoloinen porakaivo.

Sieltä tuli ihan hyvän väristä ja hajuista vettä.

Juoda emme sitä uskaltaneet ennen kuin saamme 

tulokset veden laadusta.

Ja tähän väliin kerronkin, että älkää tilatko

vesinanalyysia yritykseltä

www.vesianalyysit.fi

Tilasimme näyteputkilot sieltä ennen muuttoamme, 

mutta niiden tuleminen meille kesti kolmatta viikkoa.

vastausten tuleminen kesti neljättä viikkoa.

Meidän vesitilanne oli akuutti, 

joten yritin soittaa heidän asiakaspalveluunsa.

Numero ei ollut käytössä.

Selvitin puhelinnumeron kaupparekisteristä,

mutta sekään ei ollut toimiva numero.

Kirjoitin heille asiakaspalveluun meilejä selvittääkseni 

milloin vastaukset tulevat, mutta yhteenkään meiliini ei vastattu.

Ei niihin ystävällisiin eikä niihin, missä uhkailin 

rikosilmoituksen tekemisellä.

Päätimme lopulta viedä uudet näytteet Tampereen kaupungin 

vastaavaan laboratorioon (niitä on joka kaupungissa,

emme tienneet), mistä saimme vastaukset viikossa. 

Tämän jälkeen meille lähetettiin myös vesianalyysit.fi:stä tulokset.

Kyselin syytä viivästymiselle, mutta taaskaan ei asiakaspalvelusta vastattu.

Maksoimme siis turhaan reilun kahdensadan kustannukset.

Että silleen.

Takaisin tarinaan.

Yksi kaunis aamu menin väsyneenä,
hikisenä ja likaisena suihkuun.
En minä oikeasti muista millainen ilma 

silloin oli. Enkä kai ihan kamalan likainenkaan ollut. 
Vanhassa talossa ei ole tarvinnut öisin hikoillakaan. 
Mutta menin siis väsyneenä, hikisenä ja likaisena suihkuun. 
Kenties viimeisin voimin raahautuen,
likaisena kuin mudassa piehtaroinut koira.

Ihmettelin vienoa lannan tuoksua suihkussa istuessani.
Minä en koskaan jaksa seistä suihkussa. 
Mutta en jaksanut välittää.
Kuuma pitkä suihku on yksi elämän nautinnoista. 

Suihkusta tultuani perässäni leijaili
epämiellyttävä lannan haju. 

Tuoksuin aivan navetan emännälle.
Lapseni vielä varmisti tuloksen.
Äiti, sinä haiset kakalle.

Samana päivänä saimme vesinäytteiden 

tulokset ja sitä itseäänhän

siellä oli. Ja paljon.
Ulosteen bakteereja oli niin paljon,
etteivät laboratorion mittarit riittäneet tarkkaa tulosta mittaamaan.
Meidän kaivo teki Nokialaiset. 

Pirkanmaalaiset ymmärtää. 

Nyt on porakaivo sitten betonoitu erikoissementtisekoituksella
 umpeen (kiitos urhoollinen Roy) ,

ei siitä olisi enää kunnollista saanut puhdistamallakaan. 

Lähiaikoina porataan uusi porakaivo,

toivottavasti toiseen vesisuoneen.

Luonnollisesti sakokaivomme kaipaa myös päivitystä.

Uuden kaivon valmistumiseen asti haemme kahdesti viikossa peräkärryllä

tuhannen litran kanisteriimme vettä.
Valitettavasti voimme täyttää sen vain puolilleen
peräkärryn painorajoituksen vuoksi. 

Kiitos taas nerokkaan ystävämme, ohjaamme tämän veden 

vesijohtojärjestelmäämme ja voimme 

käydä suihkussa, vetää vessan ja käyttää pesukonetta. Juhuu!

Ilman niitäkin oltiin jo pari viikkoa.

Juomavettä emme vielä sitä kautta uskalla käyttää. 

Klooripuhdistuksesta huolimatta vedessä on jonkinlainen kummallinen haju,

mikä on putkistoomme jäänyt.

Jotta elämä ei kävisi liian helpoksi:

Porakaivo

Ystävämme kävi auttamassa meitä porakaivomme kanssa.

Vetivät yhdessä mieheni kanssa ylös koko systeemin 

(älkää vaan kysykö minulta näiden osien nimiä, ei aavistustakaan).

En edes tiedä onko tuo ylemmässä kuvassa näkyvä osa kaivon pohjalla vai pinnalla.

Kaivo oli kuitenkin porattu 30 metrin syvyyteen.

Hyvä huomionarvoinen asia oli, että

Suomessa tähän reikään mikä maahan porataan,

ei kait  laiteta minkäänlaista suojaa esim verkkoa.

Myyrät ja hiiret pääsevät näin putoamaan kuiluun ja 

maistuu vesi hyvälle sen jälkeen, nam nam.

Saimme ohjeeksi puhdistaa kaivon kloriten avulla ennen käyttöönottoa

(ja puhtausmittausta), jotta tällainen  mahdollinen ylimääräinen tavara saadaan pestyä pois.

Ja jatkossa verkko suojaksi.

Palaan tarkempiin ohjeisiin, kunhan on ajankohtaista

-ja siippani kommentoimassa asiaa,

ihan oman muistini varassa nyt kirjoittelen tätä postausta. 

Ystävämme osasi tarkistaa myös mittanauhan ja kellon avulla,

millä nopeudella kaivomme täyttyy.

Täyttyminen oli ymmärtääkseni kohtalaista.

Selviämme sillä, mutta pitkiin peräkkäisiin suihkuihin vesi ei riitä.

Mutta nähtäväksi siis jää selviämmekö tällä vai emme. 

Nyt mennään tällä ja yritetään hieman katsoa miten vettä käytämme.

Sitten kun talossa asumme.

Siihen minusta ei ole, että sammutan suihkun siksi aikaa, kun levitän shampoon. 

Eikä mielestäni tarvikaan. 

Mutta kukin tavallaan.

Kiitokset vielä kerran Roy!!

Vettä, vettä!

On tämä kyllä niin jännää, kun ostimme talon tietämättä mm toimiiko siellä

vanha porakaivon pumppu. Veden laatu on joskus testattu ja todettu hyväksi, mutta

mitään dokumenttia asiasta ei ole. Eli testaukseen asti se ei ole hyvää.

Mieheni onkin viime päivät yrittänyt saada systeemiä toimimaan.

Kertonut minullekin mitä on tehnyt, mutta en kyllä aivan kartalla ole tästä,

joten tekstissä saattaa vilahdella ihan vääriä termejä.



Lauantaina mieheni taas aamukuudelta nousi töitä talolle jatkamaan.

Vanhat kupariputket oli sisällä monesta kohtaa katkaistu,

jotta putket varmasti tyhjenivät talven ajaksi

(näin ainakin oletan, varsin hyvin ed. omistaja pitänyt talostaan huolta,

vaikkei siellä itse vuosiin asunutkaan).

Mieheni liitti putkia takaisin yhteen,

kierrekohtiin lisäsi jotakin teippiä, millä ne sai tiiviiksi.

Pumpun käynnistettyään kuuli sitten jotain lotinaa ulkoa kaivosta.

Kävi jossakin vaiheessa tarkistamassa,

ja pumppukaivossa oli vettä!!

Kiireen vilkkaa oli vaihtanut kumisaappaat jalkaan

ja hypännyt kylmään veteen äyskäröimään sitä pois (pumppu oli veden alla).

Jonkun aikaa oli saanut äysköröidä,

sillä kaivon reuna oli niin korkealla, että puolet valui kiposta takaisin kaivoon.

Miettinyt siellä sitten, että nyt testataan tahtomista omakotiasumiseen...

Kaivon sai kuitenkin tyhjäksi ja tässä vaiheessa minä jo hoputin takaisin kotiin,

kun olimme aamupäivällä häihin lähdössä.

Ykköset nopsaa päälle tuon rupeaman jälkeen.

Tänään miehelläni oli vapaapäivä ja kävi jatkamassa vesiasian parissa.

Meidän onnekseksemme vuoto kaivoon ei johtunut rikkinäisestä pumpusta

vaan kaivossa oli jokin lukuisista putkista ollut auki.

Pumppu lähti käyntiin ja nyt tulee vettä sekä taloon että pihasaunaan!

Juhuu! Tämä on pienen tuuletuksen paikka.

Vielä vesinäyte nähtäväksi (mihinkäs se piti viedäkään?),

kunhan kaivo ensin pariin kertaan ns tyhjennetty.

Vedenpaineessa on kovasti vaihtelua,
ja lienee paikallaan kysäistä tuttavaamme,
jolla on 30 vuoden kokemus porakaivoista,
auttamaan asiassa ja muutenkin perehdyttämään pumpun käyttöön.
Sinänsä hyvä, että näitä käyttöongelmia tulee näin aluksi,
niin tulee perehdyttyäkin kyseisen laitteen toimintaan
-eikä tarvitse tehdä sitä sitten talvipakkasilla, kun asutaan talossa.