Issikkahaave

Olen unelmoinut omasta hevosesta jo yli kolmekymmentä vuotta.

Haaveillut, että kotipihassa olisi tilaa pienelle tallille.

Unelmani on ollut komea friisiläinen.

Toisaalta mielessä on pyörinyt monta epävarmuustekijää,

Riittääkö aika jokapäiväiseen ratsastamiseen? 

Miten lapset pärjäisi ison hevosen kanssa? 

Olin viime kesänä islanninhevostunnilla.

Kuljimme pari tuntia maastossa mitä vaikeakulkuisimmilla

poluilla, joissa oli paljon mutkia ja juuria.

Hevoseni ei kompuroinut kertaakaan.

Kokemus oli erittäin miellyttävä.

Hevonen oli tottelevainan ja pidin neljännestä askellajista töltistä.

Oli mukavaa vain keinahdella kevyesti puolelta toiselle pomppivan ravin sijaan.

Nämä issikat ovat jääneet mieleeni ja olen miettinyt olisiko

siinä ratkaisu. Issikalla pystyisi ratsastamaan sekä aikuinen että lapsi,

toisin kuin esim. ponilla.
Toki rotu on hevosta pienempi, mutta iso yksilö olisi hevosen kokoa.

Olen ihastunut myös siihen, miten kysessä on täysin sama alkukantainen 

rotu kuin 1000 vuotta sitten. 

Rotu on terveempi kuin moni muu pitkälle jalostettu hevosrotu.

Meille sopisi pihatto-talli -järjestelmä.
Hevonen viettäisi onnellista elämää, kun saisi suuressa osin metsäisessä
tarhassa viettää elämänsä ja liikkua sisätiloihin mielensä mukaan.
Tällä tavoin päivittäinen ratsastaminenkaan ei olisi pakollista,
koska hevonen saisi liikuntaa muutenkin,
varsinkin jos tarha on tehty pitkän malliseksi ja vesi ja heinä sijaitsevat
eri päissä tarhaa.
Pieni talli olisi myös tarpeen, siellä voisi toteuttaa hoitotoimenpiteen
ja myös sairaskarsinalle saattaa hevosen kanssa joskus olla käyttöä.
Myös rehuille ja kaikille tarvikkeille pitäisi olla oma säilytystilansa.

Näen jo sieluni silmin, miten rakentaisimme tällaisen
pienen, tunnelmallisen ja rustiikkisen tallin jostain vanhasta hirsikehikosta.
Tarha alkaisi pelloltamme ja jatkuisi läheiseen metsään
-mikäli naapuri sitä suostuisi vuokraamaan.
Tämän unelmani vuoksi olisin mieluummin ostanut talon,
missä olisi vähintään parin hehtaarin tontti,
mutta eiköhän asia tässäkin järjesty, jos niin on tarkoitus.


Alla olevissa kuvissa on sitä tunnelmaa, mitä talliini haluaisin.

Kuva täältä. Tässä on aivan ihana tunnelma. Katto on kyllä hirvittävän matalalla, voi hevosparka.

Suomalainen vanha ponitalli, jossa on ulkoapäin juuri sitä tunnelmaa, mitä haluaisin.

Kyllä lautalattia olisi kaunis tallissakin.

Pieni uuni tai takka olisi mainio tallissa, missä ei muuta lämmitystä ole. Meillä olisi yhden
puretun puuhellan osatkin valmiina, sillä valmistaisi kätevästi tallilla lämmintä juotavaakin.

Turnausväsymystä ja heinäseipäitä parveen

Monet hehkuttavat blogeissaan, että hyvin riittää

energiaa, vaikka taloprojektia olisi kuinka paljon takana.

Minun on kuitenkin tunnustettava, että meillä ei riitä.

Ei kertakaikkiaan. Raskaimpina hetkinä on suoraan sanoen mietitty, 

että tuliko otettua liian iso haaste. 

Tässä nyt kuitenkin ollaan, joten päivä kerrallaan...

kohti unelmaamme.

Tämä työn ohessa rakentaminen on raskasta.

Mies anoi vuorotteluvapaata jo lokakuussa, 

mutta työnantaja ei ole vieläkään päättänyt mitä asian suhteen tekee.

Tämä olisi olisi vastaus ongelmaamme,

koska silloin voisimme viettää illat yhdessä kuten ennenkin.

Olemme perhe ja aviopari, 

joka haluaa viettää aikaa yhdessä. Paljon. 

Iltojen uurastaminen käy molempien voimille

ja riitaa kehkeytyy helposti.

Fiilikset vaihtelevat välillä epätoivoon,
mutta onneksi välillä on parempia kausiakin ja intoa ajoittain puskee pintaan.
Viime viikonloppuna meillä oli mukavaa talolla,
kun mieheni sai siivottua paikat ja
lasten kanssa talolle mennessä siellä oli lämmintä,
ja uuneissa tulet. Tuli sellainen olo,
että haluaisin jo muuttaa uuteen kotiimme.
Jos saamme pidettyä putket jäätymättä,
niin hätätapauksessa se olisi jo mahdollistakin.
Mutta kesällä viimeistään, voihan sitä remonttia jatkaa
siellä asuessakin. Sitä piisaa niin paljon,
kun huomioi pihasaunan, yläkerran, katon, ulkoverhouksen,
uuden katetun terassin, pihan, ikkunoiden kunnostuksen ym.
Valmista ehkä kymmenen vuoden päästä.

Miehen uurastaessa tulevassa kodissa, olen minä yritellyt saatella
loppuun nykykotimme remonttia.

Mieheni aloitti parven rakentamisen jo elokuussa,

mutta pian tuon jälkeen ostimmekin talovanhuksemme,

ja tämä projekti jäi kesken. 

Joululoman myötä sain kuitenkin puskettua projektin loppuun.

Parvesta piti tulla meidän vanhempien makuupaikka,

mutta viisivuotias tyttömme halusi itselleen oman huoneen,

joten teimme siitä hänen soppensa.

Ja kiva soppi tulikin.

Alla hieman kuvia tämän pikkuprojektimme vaiheista.

Jotta parven pystyi rakentamaan rappusten päälle, oli ensin rakennettava taso miltä rakentaa.

Seinien koolaukset varmistimme laitteen avulla.

Tähän vaiheeseen projekti jäi pitkäksi aikaa.

Katon maalaus vielä kesken.

Ja jos ei jotain oikein, niin jotain pieleenkin.
Tikkaita tehdessä tuli asteen puoliero portaiden kallistukseen.
Nyt toinen puoli vetää kieroon. :(

Ulko-ovi

Meillä kävi nykyisen ulko-ovemme kanssa niin,
että talon ostettuamme siihen oli asennettava nykyaikainen lukko.
Lähes sata vuotta vanhaa avainta ei saanut teetettyä lisää
enkä oikein muutenkaan lukkoon luottanut.
Saimme ilmaiseksi ylimääräisen lukkopesän, jonka asensimme oveen pikaisesti.
Noh, lopputulos ei ole oikein silmää miellyttävä, eihän tuolloinen nykyaikainen
ovenkahva vanhaan oveen edes sovi.
Toisaalta, ajattelin jo tuolloin, että haluan uuden ulko-oven,
joten nykyistä ovea ei säästelty.
Moni ehkä ajattelee, että vanha ovi pitäisi säilyttää ja
olisihan se järkevääkin tietysti.
Se mikä vielä toimii, ei ole järkevää muuttaa..
Tässä kohden esteettinen puoleni vie kuitenkin voiton,
haluan sisääntulosta kauniimman.
Kuistin ikkunat saavat jäädä sellaiseksi kuin ovat,
mutta koristeellisempi ovi tekee sisäänkäynnistä
 - koko kodin käyntikortista - kauniimman.

Haluaisin symmetrisen levyiset pariovet ulko-oviksi,
mutta valitettavasti ovien leventäminen ei ole mahdollista,
joten toinen ovista jää kapeammaksi.


Tässä alla netistä löytämiäni ovimalleja.

kuva täältä

kuva täältä

kuva täältä

kuva täältä

kuva täältä

kuva täältä

kuva täältä

kuva täältä

Tämän ovimallin piirsin Wättlax Snickerin tekemästä ovesta,
malli löytyy täältä. En saanut kuvaa liitettyä tänne.

Kylmä vai lämmin kuisti

Tätä pohdiskelua olen tehnyt jo jonkin aikaa,

ja soudan ja huopaan kylmän kuistin puolesta ja vastaan. 

Asumme nyt 20-vuotiaassa paritaloyhtiössä,

missä jokaiseen asuntoon on nykyrakentamiselle 

poikkeuksellisesti tehty kylmä kuisti.
Vai onko tämä vain tuulikaappi isoilla ikkunoilla ja ilman lämmitystä,
kaksinkertaiset ikkunat ja ilmeisesti eristeet seinissä kuitenkin.
Olipa sitten kyseessä porstua tai tuulikaappi,
niin en ole tyytyväinen tähän ratkaisuus kahdesta syystä:

1. Kuistilla säilytetään ulkovaatteitamme, mitkä ovat inhottavan kylmät pukea
etenkin aamuisin päälle.
2. Kuisti ei ole riittävän kylmä, jotta siellä voisi säilyttää mm. elintarvikkeita tai edes
perunoita ilman, että lähtevät itämään.


Tulevassa kodissamme on kaksi kuistia. Toiseen näistä on käynti keittiöstä,
joten tämä tulee palvelemaan meitä elintarvikkeiden lisäsäilytystilana
kylmään vuoden aikaan (ja hyvin hiiriltä suojatuissa rasioissa).

Sisääntulokuistin suhteen en osaa päättää mitä tehdä.
Vanhan talon ollessa kyseessä lienee viisainta siis vielä antaa asian
hautua mielessään.
Listaan tähän nyt hieman kylmän kuistin etuja ja haittoja.
Jos sinulla tulee mieleen vielä jotain lisättävää,
niin ilahtuisin kommenteista kovasti.

Edut:

• Kuistin alkuperäinen ilme säilyy
• Lämpö ei karkaa talosta ulos yhtä helposti kuin lämpimän kuistin kautta (päteekö tämä vain silloin, jos kuistin ja muun talon väliset ovet pidetään kiinni?)
• Voidaan toteuttaa järkevää huoneriippuvaista lämmitystä eli vain niitä huoneita lämmitetään, joissa oleskellaan = ekologisuus
• Kuistilla on kätevä idättää siemenet keväällä

Haitat:

• Kuistilla säilytettävät vaatteet ovat kylmiä 

Kuistien alkuperäinen tarkoitus ei ole vaatteiden säilytys, 

vaan tehdä sisäänkäynnistä miellyttävämpi ja käytännöllisempi (mm ei sada niskaan),

sekä myös korostaa sisäänkäyntiä. Monesti kuistiin käytettiin hienompia ikkunoita kuin

muualla talossa ja se myös rahan salliessa maalattiin,

vaikka muussa talossa ei lautaverhousta olisikaan ollut.

Näihin mietteisiin jään pohtimaan kuistimme tulevaisuutta. 

Näillä näkymin se saa jäädä juuri sellaiseksi kuin on,

tosin ulko-ovi vaihtuu uuteen koristeellisempaan.

Vaatii mielikuvitusta saada perheemme ulkovaatteet mahtumaan 

kapeaan eteiskäytävään ja rappujen alle, 

mutta mahdotonta se ei kait ole.

Joulun aikaa

Jouluksi kaikki työt ovat hetkeksi tauonneet, 

myös talollamme.

Saimme pahimmat remonttipölyt siivottua,

vaikka kaikenlaista kaappia ja työkalua nurkissa pyörii.

Tässä muutama kuva talolta. Pihakin näyttää siistimmältä,

kun lumipeite peitti pahimmat roskakasat pihalta :)

Tapetin hengittävyyden testaaminen

Kokeilin tapatin hengittävyyden testaamista itse.

Myyjät helposti sanovat, että kyllä hengittää

mutta parasta varmistaa itse.

En halua hengittävien hirsiseiniemme 

päälle hengittämätöntä muovikalvoa.

Vinkit hengittävyyden testaamiseen löysin netistä.

Yksi keino on keittää kattilassa vettä ja laittaa päälle tapettia ja sen päälle lasi nurinpäin.

Jos höyry kulkeutuu tapetin läpi lasin sisään, kuten tässä PIP Homen kuitutapetissa kävi,

niin tapetti on hengittävää. 

Toinen keino on laittaa tiskipöydälle (tai muulle vedenpitävälle alustalle) pisara vettä

ja teipata tapetti siihen päälle. Jos vesi on haihtunut vuorokaudessa, niin tapetti hengittää.

Tällä tavalla pystyy testaamaan myös liisterin hengittävyyden liisteröimällä

tapetinpalan ensin.

Tapetteja

Taloprojektimme etenee hitaasti, mutta etenee kuitenkin. 

Ainakin minulla on ollut aikaa miettiä tulevia sisustusvalintoja.

Työn alla on ollut tapettien miettiminen,

ja olen tilaillut näytteitä paristakin paikasta. 

Ihan ilmaiseksi toimittavat!

Vinkkinä tämä niille, jotka haluavat ilmaiseksi esim. nukkekotiin tapetteja :)

Sekä Seinäruusussa Tampereella että Laura Ashleyllä palvelu pelasi erittäin hyvin.

Olen tilannut varmaan kymmeniä eri tapetteja.

Moni näytttää ruudulla hyvältä,

mutta sitten luonnossa ei olekaan mieleen.

Onneksi en ole lähtenyt nettikuvan perusteella tekemään tilausta.

Tähän PIP Homen tapettiin ihastuin jo aikaa sitten. 

Tilasin mallin myös vihreästä.Vihreässä pohjan sateenkaarikuvio nousi liikaa esille

mallikuvista poiketen. Mutta tämä Birds in Paradise White

olisi ihana pienessä määrin esim.

keittiössä puolipaneelin yläpuolella

jossakin kohtaa.

Todellisuudessa tuo pohjan sateenkaarikuvio tulee selkeämmin esiin ja on myös kiiltävä, 

mutta kiilto tuli esiin lähinnä kameraa käyttäessä. Tapetin pohjaväri valkoinen tulee luonnossa

 paremmin esille, kuin näissä kuvissa..

Tämä beigekin versio olisi kaunis:

Jos tyttöni saisi päättää, niin meille tulisi pinkit seinät:

Hinta Seinäruusussa 79e/rulla

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Tässä on PIP Homen Cherry Blossom White.

Tämä voisi olla ihana vaikka kodinhoitohuoneeseen.

Haluan, että tila on viihtyisä, jotta minä kotitöitä inhoavana viihtyisin

paremmin pyykkejä viikkaamassa :)

Esteetikkona tämmöiset asiat todella vaikuttavat minuun.

Nuo tapetinkukkaisissa on kiiltoa, mistä en kyllä isona määränä pidä ollenkaan.

Tässäkin tapauksessa kiilto tuli esiin onneksi lähinnä kameralla kuvatessa.

Hinta seinäruusussa 79e/rulla

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä on Pilgren & Ritolan Lumme, sävynä harmaa.

Tämä voisi olla ihana olohuoneessa.

Toisaalta mietin onko sittenkin liian levoton isolla pinnalla,

kun en halua mitään tehosteseinää vaan saman tapetin joka seinälle.

Luonnossa tapetin väritys on kuvaa vielä vaaleampi ja siten rauhallisempi.

Hinta Seinäruusussa 55e/rulla.



----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä tapetti on Seinäruusun Vintage Rose G45013

Kuvio on läheltä katsottaessa melko suttuisen oloinen, mutta

Seinäruusun mainoskuvassa isolla pinnalla kivan näköinen.

Tapettia saa niin beigellä kuin harmaalla taustalla. Itse pidän harmaasta.

TÄÄLLÄ kokonaiskuva tapetista seinällä. Kaunis.

Hinta 55e/rulla seinäruusussa.



-------------------------------------------------------------------------------------------

Laura Ashleyltä löytyy myös kauniita tapetteja, tässä muutama:

Josette White Dove Grey. Täysin mattapintainen. Hinta 49e/rulla

Josette Grey Dove White olisi kaunis, mikäli tuo harmaa ei olisi hopeanväristä ja todella kiiltävää.

Sama tapetti roosalla (Josette Ametyst) pohjalla.  Mattapintainen.

Ja vielä vihreällä (Josette Eua De Nil)

-----------------------------------------------------------------------------------



Pilgren & Ritolan Lukko -tapetti on myös kaunis.
Meille joko sävy harmaa tai harmaa-beige.
Kyseistä tapettia voi ihastella Kalastajan vaimo -blogissa.
Heilä on sitä olohuoneessa.

Yllättävän vaikeaa on tapetin valinta, vaikka värimaailma onkin jo selvillä. Alkuun ajattelin, 

etten halua mitään tapetteja koko taloon, 

kun seinän väriä on maalilla niin helppo muuttaa. Ja toisaalta nuo lapset tuppaavat vielä

seiniäkin sotkemaan. En myöskään pidä siitä, että joka huoneessa on erivärinen tapetti ja 

sisustuksen kokonaisuus ei ole eheä. Ihan niin kuin minun kotini joskus olisi ollut tällainen...

Toisaalta, maalipurkin sävy ei koskaan vastaa sitä mitä pienessä mallipalassa on,

ja etsiessäni oikeaa sävyä joudun yleensä sekoittamaan sitä monesta eri maalista tai ainakin ostamaan useamman koepurkin. Pellavaöljymaalia (minkä sävyn voisi sekoittaa itse jauheesta) käyttäessä sävy tummenee kuivuttuaan, mikä vaikeuttaa juuri oikean sävyn löytämistä siinäkin.

Elämä olisi paljon helpompaa, jos ei olisi näin sävytarkka ihminen ;)