Olen unelmoinut omasta hevosesta jo yli kolmekymmentä vuotta.
Haaveillut, että kotipihassa olisi tilaa pienelle tallille.
Unelmani on ollut komea friisiläinen.
Toisaalta mielessä on pyörinyt monta epävarmuustekijää,
Riittääkö aika jokapäiväiseen ratsastamiseen?
Miten lapset pärjäisi ison hevosen kanssa?
Olin viime kesänä islanninhevostunnilla.
Kuljimme pari tuntia maastossa mitä vaikeakulkuisimmilla
poluilla, joissa oli paljon mutkia ja juuria.
Hevoseni ei kompuroinut kertaakaan.
Kokemus oli erittäin miellyttävä.
Hevonen oli tottelevainan ja pidin neljännestä askellajista töltistä.
Oli mukavaa vain keinahdella kevyesti puolelta toiselle pomppivan ravin sijaan.
Nämä issikat ovat jääneet mieleeni ja olen miettinyt olisiko
siinä ratkaisu. Issikalla pystyisi ratsastamaan sekä aikuinen että lapsi,
toisin kuin esim. ponilla.
Toki rotu on hevosta pienempi, mutta iso yksilö olisi hevosen kokoa.
Toki rotu on hevosta pienempi, mutta iso yksilö olisi hevosen kokoa.
Olen ihastunut myös siihen, miten kysessä on täysin sama alkukantainen
rotu kuin 1000 vuotta sitten.
Rotu on terveempi kuin moni muu pitkälle jalostettu hevosrotu.
Meille sopisi pihatto-talli -järjestelmä.
Hevonen viettäisi onnellista elämää, kun saisi suuressa osin metsäisessä
tarhassa viettää elämänsä ja liikkua sisätiloihin mielensä mukaan.
Tällä tavoin päivittäinen ratsastaminenkaan ei olisi pakollista,
koska hevonen saisi liikuntaa muutenkin,
varsinkin jos tarha on tehty pitkän malliseksi ja vesi ja heinä sijaitsevat
eri päissä tarhaa.
Pieni talli olisi myös tarpeen, siellä voisi toteuttaa hoitotoimenpiteen
ja myös sairaskarsinalle saattaa hevosen kanssa joskus olla käyttöä.
Myös rehuille ja kaikille tarvikkeille pitäisi olla oma säilytystilansa.
Näen jo sieluni silmin, miten rakentaisimme tällaisen
pienen, tunnelmallisen ja rustiikkisen tallin jostain vanhasta hirsikehikosta.
Tarha alkaisi pelloltamme ja jatkuisi läheiseen metsään
-mikäli naapuri sitä suostuisi vuokraamaan.
Tämän unelmani vuoksi olisin mieluummin ostanut talon,
missä olisi vähintään parin hehtaarin tontti,
mutta eiköhän asia tässäkin järjesty, jos niin on tarkoitus.
Alla olevissa kuvissa on sitä tunnelmaa, mitä talliini haluaisin.
Meille sopisi pihatto-talli -järjestelmä.
Hevonen viettäisi onnellista elämää, kun saisi suuressa osin metsäisessä
tarhassa viettää elämänsä ja liikkua sisätiloihin mielensä mukaan.
Tällä tavoin päivittäinen ratsastaminenkaan ei olisi pakollista,
koska hevonen saisi liikuntaa muutenkin,
varsinkin jos tarha on tehty pitkän malliseksi ja vesi ja heinä sijaitsevat
eri päissä tarhaa.
Pieni talli olisi myös tarpeen, siellä voisi toteuttaa hoitotoimenpiteen
ja myös sairaskarsinalle saattaa hevosen kanssa joskus olla käyttöä.
Myös rehuille ja kaikille tarvikkeille pitäisi olla oma säilytystilansa.
Näen jo sieluni silmin, miten rakentaisimme tällaisen
pienen, tunnelmallisen ja rustiikkisen tallin jostain vanhasta hirsikehikosta.
Tarha alkaisi pelloltamme ja jatkuisi läheiseen metsään
-mikäli naapuri sitä suostuisi vuokraamaan.
Tämän unelmani vuoksi olisin mieluummin ostanut talon,
missä olisi vähintään parin hehtaarin tontti,
mutta eiköhän asia tässäkin järjesty, jos niin on tarkoitus.
Alla olevissa kuvissa on sitä tunnelmaa, mitä talliini haluaisin.
Kuva täältä. Tässä on aivan ihana tunnelma. Katto on kyllä hirvittävän matalalla, voi hevosparka. |
Suomalainen vanha ponitalli, jossa on ulkoapäin juuri sitä tunnelmaa, mitä haluaisin. |
Kyllä lautalattia olisi kaunis tallissakin. |
Pieni uuni tai takka olisi mainio tallissa, missä ei muuta lämmitystä ole. Meillä olisi yhden puretun puuhellan osatkin valmiina, sillä valmistaisi kätevästi tallilla lämmintä juotavaakin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti