Keittiön purkua

Keittiön kunnostaminen on aloitettu.

Siellä oli pientä kosteusvauriota, minkä vuoksi purimme koko alapohjan.

Lopulta vain yksi pieni kohta pitää vaihtaa,

pohja on muuten hyvässä kunnossa. 

Tämä kohta, missä lahoa oli,

on eri kohta kuin missä tiskipöytä oli ja missä lattian pintalaudoissa oli kosteusvauriota.

Poistettu lattianiskan pätkä näkyy allaolevassa kuvassa alaosassa oikealla.

Tuossa parrussa oli myös tuholaisten käytäviä,

enempi näitä kuitenkin löytyi tulevan kodinhoitohuoneen 

(eli vanha kakkoskeittiön) alapohjasta. 

Käytävät olivat niin isoja, että ne luultavasti ovat Kuolemankellon aiheuttamia.

Tämän postauksen lopussa on vielä kuva tuollaisesta syödystä parrusta.

Lattian eristeenä oli pohjalla ensin kerros sammalta, 

sitten olkea lämpöä eristämässä, 

sitten oli kerros hiekkaa paloturvallisuutta lisäämässä

ja kaiken päällimmäisenä vielä tampattu savikerros.

Kyllä on ennenvanhaan osattu!

Saimme tietää, että keittiö on aikaisemmin ollut tulevan makkarimme paikalla.

Puuhella on siis siirretty tänne myöhemmin ja betoni on 

valettu erikoisesti olkien ja hiekan päälle.

Vain puuhellan takaosan alla on tiiliperustusta 

ilmeisesti osana palomuuria.

Tätä emme näillä näkymin lähde purkamaan,

täytyisi muuten hella irroittaa.

Kun tämä näin on yli 50 vuotta kestänyt, niin kestää varmaan jatkossakin.

Minä kyllä toivoisin, että puuhellaa saisi nostettua hieman

korkeammalle, niin viereen tuleva liesi olisi samalla tasolla.

Mutta sitten täytyisi piippuun tehdä uusi aukko hormille,

vanha muurata umpeen ym.

Joten näillä mennään.

Keittiössä oleva vanhan leivinuunin perustus on sentään tehty tiilistä 

muuraten maahan asti.

Olisin halunnut tähän uuden leivinuunin,

mutta siihen ei nyt taloudellisesti ole mahdollisuuksia.

Ja saanpa nyt tähän kohtaa kaipaamani kuiva-ainekaapin,

kunnon vanhanaikaisen skafferin :).

Tuo tiiliperustus täytyisi eristää lecasoralla,

niin saisimme kylmäsiltaa katkaistua keittiön lattiaan.

Keittiössä on tällainen ihana vanha kaappi,

mitä emme saaneet mistään ovesta mahtumaan ulos, 

myöskään ikkunastase ei mahdu.

Onko se voitu rakentaa joskus paikan päällä??

Tässä vielä kuvaa tuollaisesta tuholaisten syömästä parrusta. 

Tämä parru on vanhan kakkoskeittiön alapohjaa.

vain vuosirenkaat jääneet syömättä.

Sisustuksen tulevia värejä

En ole sisustussuunnittelija ja sen kyllä huomaa.

On todella vaikea hahmottaa kokonaisen kodin tulevaa värimaailmaa.

Toisaalta rakastaisin pääosin valkoista sisustusta. 

Toisaalta rakastan puuterisia värejä ja pastelleja.

Rakastan sisustuksessa pienissä määrin myös pinkkiä.

Ja kaikkein määräävinpänä, rakastan myös syvää lämmintä punaista.

Punaisesta teetin yhden kotini keitiönkin.

Musta on tehnyt myös tuloaan värimaailmaani,

sillä saa kivasti terästettyä hempeääkin sisustusta,

mustavalkoinen sisustus puun ruskella höystettynä olisi myös ihana.

Murrettu violetti on ihan uusin ihastukseni.

Toivoisin uuteen kotiin harmonista kokonaisuutta, mutta tylsyyttä en kaipaa.

Varsinaiselta sekametelisopalta kyllä tämä jo kuulostaa.

Kerään tähän alle vähän niin kuin itseäni varten tätä värimaailmaa,

mistä haaveilen. Jotain on varmaan karsittava.

Kaikki kuvat ovat Pinterestistä ja niiden linkit
löyty sivuiltani täältä

Täpinöissäni

Sitä todella olen nyt. 

Laitoin juuri ihanat betonilaatat tilaukseen,

millään malttaisi odottaa, että päästään sisustamaan.

Työn alla pitkään ollut kodinhoitohuone

alkaa jo sisustukseltaan hahmottumaan.

Todellisuus on toki vielä aivan toista,

alapohjan teko on jäänyt vaiheeseen, 

kun putkaria odotellaan. 

Ensi viikon lopulla päästään lattiaeristeitä 

vihdoin laittamaan ja pikkuhiljaa sen jälkeen niihin 

pintoihinkin joskus käsiksi.

Kodinhoitohuoneen lattiaan tulee alla olevia laattoja. Pidin itse myös samasta

laatasta harmaana,  mutta perheen "äänestysikäiset" 

kolme miestä liputtivat tuon puolesta.

Laatta on kaunis, herkkä, romanttinen ja tyylikäs.

Meinasin tilata laatat ensin ulkomailta täältä,

mutta sain Viinikan Tähdeltä niin hyvän tarjouksen, että

päädyimme tilaamaan heiltä. Laatat tulevat valmiiksi kahteen kertaa 

käsiteltyinä, joten niitä ei tarvitse ihan niin paljon varoa asentamisvaiheessa.

Sementtilaattoihin päädyimme niiden kauniiden kuviointien vuoksi.

Tällaisia ei yksinkertaisesti löydy tavallisista lasitetuista laatoista.

Tämä laatta on käytännössä myös ikuinen. 

Väri on upotettu laattaan noin puolen sentin syvyyteen, 

joten laattaa voi tarvittaessa myös hioa, jos pintaan tulee vaurio.

Hoitona on alun kolminkertaisen suojakerroksen 

päivittäminen vuosittain yhdellä kerroksella.

 Kirpparilta löysin mieleiseni pesukommuutin allaskaapiksi.
Maalaan kaapin alaosan ruskeanharmaaksi,
taso tulee mattamustaksi.

Kaapin päälle kiinnitetään Ikean Hamnviken pesuallas,
ellen parempaa löydä.




Hanan ja lattiakaivon kannen tilasin Briteistä täältä.
Toimitus ei ole saapunut vielä, vähän jännitän mitä sieltä tulee ;)

Seinien alaosaan tulee valkoiseksi maalattu korkea helmipaneeli,
yläosan tapetti/maali on vielä miettinnässä.
Ehkä jokin allaolevista.

Yhdelle seinälle tulee iso kaappirivistö, 

mikä nousee kolmen metrin korkeuteen,

tämän suunnittelu on mielessä jo aika pitkällä.
Toteutus tehdään itse, valmiina sellaista ei löydy
ja teetettynä maksaa yksinkertaisesti liikaa.
Kaapiston oviksi haluan alla olevan kuvan mukaiset taiteovet,
jolloin pyykkien viikkaaminen kaappiin käy helpommin,
kun avatut ovet eivät vie paljon tilaa.
Ovet on tarkoitus maalata samalla sävyllä kuin
allaskaapin alaosa.

Jokusen matkaa on vielä siihen minkälaisena lopputuloksen
mielessäni näen.
Alla kyseisen huoneen tämänhetkinen vaihe :)

Tästä kohtaa jouduimme purkamaan talon toisen
puuhellan. Tilalle tulee lämminvesivaraaja ja pesutorni.
Uunin osat ovat tallessa tulevaa käyttöä varten.

Kuvan oikeanpuoleiselle seinälle tulee 3,5 metrin
kaappirivistö, vasemmalle lavuaari kaappeineen.

Armola

Hip ja hei!
Nyt vihdoinkin taloprojektimme on nytkähtämässä eteenpäin
vähän vauhdikkaammin.
Mieheni päätyi lopulta irtisanomaan itsensä,
kun vuorotteluvapaata ei myönnetty,
ja keskittyä nyt tähän talovanhukseemme joksikin aikaa.
Hällä on jo vuosia ollut haaveena jatko-opinnot,
joten samalla ovi sinne suuntaan voi nyt aueta.

On ollut vähän turhauttavakin kulunut puolivuotinen,
kun viikossa on päästy vain muutama tunti talolle työskentelemään,
viime aikoina ei sitäkään.
Toki siihen nähden sinänsä saatu paljon aikaiseksi,
mutta muuttaminen taloon on tuntunut vain kaukaiselta haaveelta.
Meillä on monta lasta ja kaikkea muutakin elämään,
niin kuin nyt tietysti jokaisella,
mutta tämä on meille ainoa sopiva ratkaisu.
Emme olleet valmiita siihen, että vuoden ajan kaikki illat olisimme
erossa  toisistamme ja mies perheestään,
kun hän painaa työmaalla.
Elämän on liian lyhyt eikä sen kestosta voi tietää,
on yritettävä päivittäin elää omien arvojensa mukaan.

Olemme päättäneet nimetä tilamme uudelleen. 

Virallista nimeä emme muuta, koska tiekin on nimetty 

tilamme mukaan. Mutta meille talon nimi muuttuu.

Siitä tulee Armola.

Armola nimenä kuvastaa sitä,

 miten Jumala on ollut meille armollinen tämän talon muodossa.

Emme olisi ikinä uskoneet saavamme omaa taloa,

ja vieläpä näin ainutlaatuista.

Olemme kokeneet Jumalan armoa myös 

taloon liittyvissä muissa asioissa,
taloudellinen puoli mukaan lukien.

Toivon, että tulevassa kodissamme vallitsisi

myös armollisuuden ilmapiiri,

jonka jokainen talossa vieraileva voisi kokea.


Toivottavasti nyt sitten jatkossa on enemmän aihetta päivityksiin.
Tavoitteemme on päästä muuttamaan elokuussa,
saas nähdä miten käy :)


Tähän loppuun vielä ihana Johanna Kurkelan
rakkauslaulu, minkä mieheni oli valinnut yhdeksi kappaleistaan,
jotka minulle nelikymppisilläni maaliskussa esitti.

Johanna Kurkela: rakkauslaulu

Issikkahaave

Olen unelmoinut omasta hevosesta jo yli kolmekymmentä vuotta.

Haaveillut, että kotipihassa olisi tilaa pienelle tallille.

Unelmani on ollut komea friisiläinen.

Toisaalta mielessä on pyörinyt monta epävarmuustekijää,

Riittääkö aika jokapäiväiseen ratsastamiseen? 

Miten lapset pärjäisi ison hevosen kanssa? 

Olin viime kesänä islanninhevostunnilla.

Kuljimme pari tuntia maastossa mitä vaikeakulkuisimmilla

poluilla, joissa oli paljon mutkia ja juuria.

Hevoseni ei kompuroinut kertaakaan.

Kokemus oli erittäin miellyttävä.

Hevonen oli tottelevainan ja pidin neljännestä askellajista töltistä.

Oli mukavaa vain keinahdella kevyesti puolelta toiselle pomppivan ravin sijaan.

Nämä issikat ovat jääneet mieleeni ja olen miettinyt olisiko

siinä ratkaisu. Issikalla pystyisi ratsastamaan sekä aikuinen että lapsi,

toisin kuin esim. ponilla.
Toki rotu on hevosta pienempi, mutta iso yksilö olisi hevosen kokoa.

Olen ihastunut myös siihen, miten kysessä on täysin sama alkukantainen 

rotu kuin 1000 vuotta sitten. 

Rotu on terveempi kuin moni muu pitkälle jalostettu hevosrotu.

Meille sopisi pihatto-talli -järjestelmä.
Hevonen viettäisi onnellista elämää, kun saisi suuressa osin metsäisessä
tarhassa viettää elämänsä ja liikkua sisätiloihin mielensä mukaan.
Tällä tavoin päivittäinen ratsastaminenkaan ei olisi pakollista,
koska hevonen saisi liikuntaa muutenkin,
varsinkin jos tarha on tehty pitkän malliseksi ja vesi ja heinä sijaitsevat
eri päissä tarhaa.
Pieni talli olisi myös tarpeen, siellä voisi toteuttaa hoitotoimenpiteen
ja myös sairaskarsinalle saattaa hevosen kanssa joskus olla käyttöä.
Myös rehuille ja kaikille tarvikkeille pitäisi olla oma säilytystilansa.

Näen jo sieluni silmin, miten rakentaisimme tällaisen
pienen, tunnelmallisen ja rustiikkisen tallin jostain vanhasta hirsikehikosta.
Tarha alkaisi pelloltamme ja jatkuisi läheiseen metsään
-mikäli naapuri sitä suostuisi vuokraamaan.
Tämän unelmani vuoksi olisin mieluummin ostanut talon,
missä olisi vähintään parin hehtaarin tontti,
mutta eiköhän asia tässäkin järjesty, jos niin on tarkoitus.


Alla olevissa kuvissa on sitä tunnelmaa, mitä talliini haluaisin.

Kuva täältä. Tässä on aivan ihana tunnelma. Katto on kyllä hirvittävän matalalla, voi hevosparka.

Suomalainen vanha ponitalli, jossa on ulkoapäin juuri sitä tunnelmaa, mitä haluaisin.

Kyllä lautalattia olisi kaunis tallissakin.

Pieni uuni tai takka olisi mainio tallissa, missä ei muuta lämmitystä ole. Meillä olisi yhden
puretun puuhellan osatkin valmiina, sillä valmistaisi kätevästi tallilla lämmintä juotavaakin.

Turnausväsymystä ja heinäseipäitä parveen

Monet hehkuttavat blogeissaan, että hyvin riittää

energiaa, vaikka taloprojektia olisi kuinka paljon takana.

Minun on kuitenkin tunnustettava, että meillä ei riitä.

Ei kertakaikkiaan. Raskaimpina hetkinä on suoraan sanoen mietitty, 

että tuliko otettua liian iso haaste. 

Tässä nyt kuitenkin ollaan, joten päivä kerrallaan...

kohti unelmaamme.

Tämä työn ohessa rakentaminen on raskasta.

Mies anoi vuorotteluvapaata jo lokakuussa, 

mutta työnantaja ei ole vieläkään päättänyt mitä asian suhteen tekee.

Tämä olisi olisi vastaus ongelmaamme,

koska silloin voisimme viettää illat yhdessä kuten ennenkin.

Olemme perhe ja aviopari, 

joka haluaa viettää aikaa yhdessä. Paljon. 

Iltojen uurastaminen käy molempien voimille

ja riitaa kehkeytyy helposti.

Fiilikset vaihtelevat välillä epätoivoon,
mutta onneksi välillä on parempia kausiakin ja intoa ajoittain puskee pintaan.
Viime viikonloppuna meillä oli mukavaa talolla,
kun mieheni sai siivottua paikat ja
lasten kanssa talolle mennessä siellä oli lämmintä,
ja uuneissa tulet. Tuli sellainen olo,
että haluaisin jo muuttaa uuteen kotiimme.
Jos saamme pidettyä putket jäätymättä,
niin hätätapauksessa se olisi jo mahdollistakin.
Mutta kesällä viimeistään, voihan sitä remonttia jatkaa
siellä asuessakin. Sitä piisaa niin paljon,
kun huomioi pihasaunan, yläkerran, katon, ulkoverhouksen,
uuden katetun terassin, pihan, ikkunoiden kunnostuksen ym.
Valmista ehkä kymmenen vuoden päästä.

Miehen uurastaessa tulevassa kodissa, olen minä yritellyt saatella
loppuun nykykotimme remonttia.

Mieheni aloitti parven rakentamisen jo elokuussa,

mutta pian tuon jälkeen ostimmekin talovanhuksemme,

ja tämä projekti jäi kesken. 

Joululoman myötä sain kuitenkin puskettua projektin loppuun.

Parvesta piti tulla meidän vanhempien makuupaikka,

mutta viisivuotias tyttömme halusi itselleen oman huoneen,

joten teimme siitä hänen soppensa.

Ja kiva soppi tulikin.

Alla hieman kuvia tämän pikkuprojektimme vaiheista.

Jotta parven pystyi rakentamaan rappusten päälle, oli ensin rakennettava taso miltä rakentaa.

Seinien koolaukset varmistimme laitteen avulla.

Tähän vaiheeseen projekti jäi pitkäksi aikaa.

Katon maalaus vielä kesken.

Ja jos ei jotain oikein, niin jotain pieleenkin.
Tikkaita tehdessä tuli asteen puoliero portaiden kallistukseen.
Nyt toinen puoli vetää kieroon. :(