keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Päivitystä


Hei vaan pitkästä aikaa! 
Oli niin kuormittava talvi ja kevät, 
että suunnittelematon blogitauko venähti melko pitkäksi. 
Kesälomakin on jo lusittu, mutta valo ja ajoittainen lämpökin antaa voimia.
Ja toki kesällä on töissäkin kevyempää, mikä on iso helpotus.

Remonttia ei jaksettu viime kesän jälkeen tehdä, 
mutta toukokuusta lähtien on ollut intoa taas siihenkin.
Vaikea vaan valita mitä sitä valitsee työn alle, kun tehtävää on niin paljon.
Piha on kokonaan laittamatta, kattoremontti kesken, samoin talon maalaus.
Jokainen huonekin on sisällä kesken,
joskin valoa näkyy nyt tunnelin päässä. 
On sitten tullut aloiteltua tuota, vähän tätäkin, ja jos nyt pikkuisen sitäkin.
Tokaluokkalaisemme totesikin, että miksi aina aloitatte jotain uutta,
ettekä tee edellistä valmiiksi. Tämä keskeneräisyyden sietäminen on raskasta lapsillekin.
Laitan tähän nyt jotain kuvia meidän keskeneräisyydestä, 
ja jotain pientäkin mitä on tehty, joskin kesken nekin.
Ihailen ihmisiä, jotka tekevät yhden asian alusta loppuun asti.
Voi kunpa minustakin joskus tulisi sellainen. 




Olohuoneen rikkinäinen pinkopahviseinä on peitetty lasten taidenäyttelyllä.




 Keittiökaappien väriä pohdin pitkään. 
Harmaa maali oli jo ostettuna, mutta kuinkas kävikään. 
Kuvassa ovet ovat matkalla kohti punaisuutta. 
Etualan hirsiseinien välistä on revitty pellavariveitä pois ja ne maalataan.
Järjetön homma tuo vällyjen repiminen, tähän on käyttänyt viisi naista 
monta tuntia aikaa.






Ruokailutilan pönttöuunikin sai uuden pinnan. Maalina Helmi kalustemaali.
Muuri maalattiin savimaalilla.
Huoneen seinien yläosa sai pinnoitteekseen 5 millin cyprok-levyn.
Periaatteessa vastustan sitä vanhaan taloon, 
mutta pinkopahvi oli niin huonossa kunnossa ja päätettiin nyt mennä
siitä mistä aita on matalin.








Puuhellan muurin yläosasta poistettiin laasti ja kaivettiin vanhat tiilet esiin. 
Laastin ja tiilien rajaan on suunniteltu jonkinlaista pientä listaa, hyllyä tms.



 Tästä keittiön ikkunasta näkyvästä luonnon niitystä yritän ehtiä edes silloin tällöin nauttimaan.
Mukavaa kesää Sinulle ja toivotaan lämpimämpiä kelejä.

 

lauantai 14. tammikuuta 2017

Tynnyrisauna



Joulun alla pihaamme saapui kauan odottamamme palju ja sauna.
Pihassa on vanhakin sauna,
mutta sinne on vedet tullut katosta joskus läpi,
joten se on huonossa kunnossa ja haisee homeelle.
Kunnostamme sen sitten joskus.

Kyllä nyt on sitten kylvetty ja saunottu.
Kylpyyn pääseminen vie tosin koko päivän,
kun ensin täytetään palju puutarhaletkulla,
ja sitten lämmitetään sitä 4-5 tuntia.
Tuntuu, että puuta menee ihan hirveästi,
kun sisälläkin joku viidestä tulisijasta
on käytössä päivittäin.
Isäntä teki saunasta paljuun kuormalavoista
väliaikaisen terassin,
mietitään sitten kesällä mitä pysyviä ratkaisuja tehdään. 
Taidan  maalata tämän söpöläiset vaaleanpunaiseksi,
kun talosta ei lopulta sen väristä tullutkaan.

En ole erityisemmin ollut ihastunut tynnyrisaunoihin,
mutta tästä pienestä yksilöstä kyllä tykkään.
Nautin saunasta ihan hillittömän paljon,
sisällä on suorastaan pyhä tunnelma.
Rakastan vetäytyä sinne yksinäni.




































Kissammekin nauttii saunan lämmöstä :)


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Kuvapläjäys joulusta


Joulu tuli ja meni,
samoin joulua edeltänyt loma.
Laitan tähän pienen kuvapläjäyksen joulustamme.








































Onnellista, menestykästä, ihanaa ja juuri sellaista vuotta 2017 kuin Sinä tarvitset!

lauantai 1. lokakuuta 2016

Pönttöuunin kunnostus




 Huomasin, että olen vallan unohtanut jakaa tämän
ensimmäisen pönttöuunin kunnostuksemme.
Joten tässä työvaiheesta kuvia ja sepustusta.




Tämä pönttöuuni oli beigen värinen ostaessamme talon.
Uunia ei oltu juurikaan käytetty vuosikymmeniin.
Kun sitten aloimme sitä lämmittämään,
niin maalikerros alkoi pikkuhiljaa lohkeilla pois.
Ihan lähtötilanteesta en muistanut ottaa kuvia,
tässä on jo Speedheaterin avulla maalia irroiteltu.










 Tämä maalamaton pönttiskin olisi voinut olla aika rock.
Mutta annoimme tyttömme valita pönttiksen värin,
koska se hänen huoneessaan sijaitsee.







 Tässä on jo kaksi kerrosta maalia. 
Sekoitin värin itse ja maalina taisi olla Helmi kalustemaali.









 Myös luukut olivat huonossa kunnossa. 
Niihin on joskus vedetty joku maali, mikä oli osittain kulunut pois.







Luukun maalasin tulenkestävällä Termal silikonialumiinimaalilla.
Käsittelin tuhkaluukun samalla maalilla.








Omasta mielestäni pönttöuunin väri jäi liian laimeaksi, 
mutta tytär on tyytyväinen.








tiistai 27. syyskuuta 2016

Postilaatikon tuunaus



 Saimme anoppilasta vähän käytetyn postilaatikon,
mikä ei nyt oikein väriltään miellyttänyt.
Päädyin nopeaan uudistamiseen.
Tuli aika söde :)
























 Maalasin laatikon Bauhausin spraymaalillla,
missä sävy oli justiinsa sitä mitä pitikin.
Tuote kuivui viidessä minuutissa ja pigmenttiä oli riittävästi,
laatikossa on vain yksi kerros maalia. 
Tämän tapaisiin maaleihin olen tottunut taidekaupasta
tuotteita ostaessa,
hienoa että vastaavaa saa nyt rautakaupastakin.
Vain taivas on rajana, mitä näillä voi uudistaa.




keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Maalaisromantiikkaa




Lupailin jokin aika sitten, että keksin keittiön kaappien tilalle jotain kivaa.
Keräsin voimia pari viikkoa ja tyttären synttäreiden lähestyessä sain 
itsestäni irti sen verrran, 
että irroitin nuo juuri keittiön seinälle asentamani kaapit.
Tilalle tuli avohyllyt.
Olen tosi tyytyvääinen. 
Koko keittiö avartui muutoksen myötä.
Ongelma oli se, että Mies olisi halunnut kuivauskaapin,
mutta sain hänet ympäripuhuttua Ikean
pariin kuivausritilään, joista toinen toinen roikkuu
hyllyjen alla vakituisesti.
Näppärähän siihen on pari astiaa asentaa kuivumaan.




























 Nämä vanhat lasipurkit löysin rappusten alta sijaitsevasta kaapista.
Toinen pääsi esille avohyllyyn, toisessa säilytän tiskiharjoja.





 













 Tämä nurkkaus keittiöstä on vielä kokonaan kunnostamatta.
Puuhella on käsitelty mustalla kuumankestävällä maalilla.
















Olipa taas näppäränä tyttönä jäänyt kameran linssi putsaamatta.
Amatöörin kyllä niin erottaa ammattilaisesta.
Heh.





torstai 8. syyskuuta 2016

luottamuksen harjoittelua



Tänään oli se kauan odotettu päivä,
kun uuteen porakaivoon asennetaan uusi pumppu ja saadaan sieltä vedet taloon sisälle.
Paikalla oli ammattilaisystävä asentamassa pumppua ja 
tokihan myös sähkäri tarvittiin paikalle.
Ensin puuttui jokin osa ja mies  lähti rautakauppaan.
Sitten puuttui sähkömieheltäkin jotain ja hänkin lähti kauppaan.
En edes muista mitä kaikkia vaiheita päivään mahtui,
kyllä Mies ne selitti, mutta minä en töistä tullessa pystynyt kaikkea omaksumaan,
mutta lopputulos oli  se, että pumppu juuttui 36 metrin syvyyteen kiinni.
Jotenkin se oltiin saatu uudestaan laskemaan alaspäin,
mutta se jäi uudelleen kiinni 46 metriin.
Sieltä ei miesvoimin hievahtanut ylös eikä suostunut laskeutumaankaan.
Ehkä pienet irtokivet olivat sen kiilanneet,
tai sitten maa on elänyt tässä muutaman viikon aikana.
Tarkoitus oli laskea pumppu reilun sadanmetrin syvyyteen.
Onko kenellekään muulle käynyt näin?

Joidenkin ihmeellisten viritysten kautta saimme kuin saimmekin veden sisälle,
ja näin kokeiltuna vettä tuli riittämiin kolmen ihmisen perättäiselle suihkullekin.
Mutta ei pumppua kannata tuohon syvyyteen jättää,
koska kaivo on syväksi porattu eikä pumpun alapuolella oleva vesi oikein vaihdu,
ja viritysten vuoksi joudumme pitämään pihasunan ovenkin jatkuvasti auki.
On tämäkin taas.
Pumppu yritetään saada ylös jossain vaiheessa ylös porauskalostolla,
mutta jos sitä ei saada ylös tai letku irtoaa pumpusta,
niin ei auta kuin työntää pumppu väkisin 114 metrin porakaivon pohjalle 
ja asentaa uusi.
Vähän meinaa hirvittää jo etukäteen kaikki kustannukset.
Toisaalta on aivan täysin kädetön olo.
Tämä on nyt sellainen asia, mille me emme voi mitään
emmekä myöskään voi tehdä mitään asian eteen.  
Päädyimme siihen, että emme edes murehdi asiaa,
se ei meidän murehtimisesta muutu.
Otetaan nyt vastaan se miten tämä asia etenee,
ja tuskaillaan sitten, jos siihen on aihetta.
Täytyy myöntää, että tällainen ajattelu vapauttaa. 
En muista kenen viisaus tämä on enkä muista sitä sanatarkasti,
mutta olen käyttänyt sitä jopa työssäni terveydenhuollossa
ja se meni jotenkin näin:

Murehtiminen ei muuta huomista,
mutta se vie tämän päivän rauhan.


Ehdimme tänään vielä taloa maalaamaan. 
Nuorimmaiset jaksoivat hetken aikaa touhuta, mutta innostus talon alle
seikkailemaan voitti melko pian. 
Sieltä sitten löytyi mm. vanhoja kenkiä (ei niin vanhoja, että kannattaisi säilyttää),
tyhjiä säilykepurkkeja ja pikkupulloja. 
Minä mielelläni veisin nämä roskat roskikseen,
mutta nuorimmaiselle nämä ovat aarteita.

 

Nyt onkin tulevalle viikolle yhtä sadepäivää lukuunottamatta luvattu hyviä kelejä.
Vielä ehtii talon maalata, jos jollakulla on suunnitelmissa. :)