keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kattoa


Kattoremontilla nyt sitten aloiteltu.
Kuten kuvasta näkyy, niin sitä piisaa.
Pelti on vahvaa ja kestää jopa miehen painoa,
eri tavaraa kuin nykyajan ohuet pellit,
ja sen voi kunnostaa. 
Hiomisenkin jälkeen paksuutta saman verran kuin nykyisissä uusissa.
Sinkkipitoisuuskin on suurempi.
Yritämme siis pelastaa tämän nykyisen katon
ja museoviraston rakennusmestarin idea oli vielä vetää siihen 
Rostexin päälle bitumi.
Mutta ensin siis sitä hiontaa. Hiontaa. Hiontaa. Hiontaa...
Minä nyt lähinnä kannustan, hoidan lapsia, uskon, hoidan lapsia...
Sillä välin kun mies raataa turvavaljaissa. 
Jos ei saada valmiiksi ennen talvea, 
niin jatketaan keväällä. 
Ei onneksi vuoda mistään.



Katon pinta-ala on 197m2 ja tuo aaltokuvio vielä lisää sitä jonkin verran.


Ennen ja jälkeen hionnan. Hiontavälineenä teräsharja porassa.

Tässä Rostex levitettynä.



Hidastahan tämä on, mutta alku se edes tämäkin. Jos ihan mahdottoman hitaalta tuntuu, niin ei kai auta kuin opetella hiekkapuhaltamaan?



Tämä piristyi löytyi Tervys -lehden takakannesta vuodelta 1968.

Ja hei, liittykäähän lukijoiksi, jos haluatte seurata projektimme etenemistä!
 Olisi kiva tietää seuraako näitä postauksia kukaan.



Porakaivo



Ystävämme kävi auttamassa meitä porakaivomme kanssa.
Vetivät yhdessä mieheni kanssa ylös koko systeemin 
(älkää vaan kysykö minulta näiden osien nimiä, ei aavistustakaan).
En edes tiedä onko tuo ylemmässä kuvassa näkyvä osa kaivon pohjalla vai pinnalla.
Kaivo oli kuitenkin porattu 30 metrin syvyyteen.
Hyvä huomionarvoinen asia oli, että
Suomessa tähän reikään mikä maahan porataan,
ei kait  laiteta minkäänlaista suojaa esim verkkoa.
Myyrät ja hiiret pääsevät näin putoamaan kuiluun ja 
maistuu vesi hyvälle sen jälkeen, nam nam.
Saimme ohjeeksi puhdistaa kaivon kloriten avulla ennen käyttöönottoa
(ja puhtausmittausta), jotta tällainen  mahdollinen ylimääräinen tavara saadaan pestyä pois.
Ja jatkossa verkko suojaksi.
Palaan tarkempiin ohjeisiin, kunhan on ajankohtaista
-ja siippani kommentoimassa asiaa,
ihan oman muistini varassa nyt kirjoittelen tätä postausta. 




Ystävämme osasi tarkistaa myös mittanauhan ja kellon avulla,
millä nopeudella kaivomme täyttyy.
Täyttyminen oli ymmärtääkseni kohtalaista.
Selviämme sillä, mutta pitkiin peräkkäisiin suihkuihin vesi ei riitä.
Mutta nähtäväksi siis jää selviämmekö tällä vai emme. 
Nyt mennään tällä ja yritetään hieman katsoa miten vettä käytämme.
Sitten kun talossa asumme.
Siihen minusta ei ole, että sammutan suihkun siksi aikaa, kun levitän shampoon. 
Eikä mielestäni tarvikaan. 
Mutta kukin tavallaan.




Kiitokset vielä kerran Roy!!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Uusi lukko



Ulko-oveen olemme tällä viikolla laittaneet, 
tai siis mieheni on laittanut, uuden lukon.
Yllättävän kovaa nyrheämistä, ovi tehty kestävästä puusta
ja pari arki-iltaa tähän sai kulumaan.
Mahdollisesti joudumme koko oven myöhemmin uusimaan,
jos emme sitä tiiviiksi saa,
mutta halusimme siihen paremman lukon
ja useampia avaimia jo nyt.







Ja jos nyyt ihan rehellisiä ollaan, niin aika kamalahan tuosta tuli.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Tyhjennystä ja löytöjä



Viikonloppu meni lapsemme synttärivalmisteluissa ja itse synttäreissä
-minulla on yhdellä rykäsyllä tapana pitää kaveri- ja sukulaissynttärit
samana päivänä. Oltukin miehen kanssa molemmat ihan poikki,
ja varmaan kolmen viikon jännittäminen talokauppojen suhteen
on purkautunut nyt myös väsymyksenä.
Viimeiseen asti jännitettiin, kun on pettymyksiä aiemmin tullut pankkien kanssa,
kun suullisesti  luvattu laina onkin peruttu silloiseen ammatinharjoittajuuteeni vedoten.

Kaupat tehtiin siis jo muutama päivä sitten
ja olemme talomme onnellisia omistajia.
Huikea tunne! Voi tätä onnea!
Meistä tulee ihan maalaisia vuoden päästä,
ja vaikka se on haaveena ollut pitkään, 
niin nyt voi alkaa ajatukseen oikeasti totuttelemaan. 
Katuvaloista ei tietenkään tietoakaan,
pihaamme laitamme kyllä reilusti valaistusta, 
jotta siellä voi talven pimeilläkin leikkiä lasten kanssa
ja taitaa koirammekin hieman arkailla pimeää.

Kaupantekoiltana menimme talolle jo penkomaan, 
ja sieltä löytyi mielenkiintoisia asioita,
kuten 70 vuotta vanhoja lehtiä
ja alla oleva sukkahousuainepussi. 
Tämmöisiä ei taideta enää tehdä? Tarvetta kyllä olisi ainakin itselläni.





Minkään arvokkaan tavaran löytymistä ei ole edessä, mutta muutama 
vanha huonekalu kylläkin, jotka ovat minulle aarteita.
Toisen romu on toisen aarre, vai  miten se meni?
Hitaalta tuntuu käydä jokainen talosta löytyvä lappunen läpi,
mutta pakkohan se on. Löytyipä yllättäen tällainen kunniamainintakin,
ja oikeen ministerin allekirjoitus alla.
Tämä pääsee seinälle kertomaan talomme historiasta.


Tämä pilleripurkki minua alan ihmisenä myöskin kiinnostaa. Netistä en löytänyt mitä voisi olla.
Nämä pari muuta taitavat olla vanhoja puutereita.
Tykkään niin noista pahvirasioista,
olisi paljon ekologisempaa myydä irtopuuterit
vielä tänä päivänäkin jotenkin muuten kuin muovirasioissa.







Kukas tietää mitkä tämä on?
Vastaus löytyy tekstin lopusta.




Yksi ikäväkin yllätys on löytynyt, sen laajuus ei ole vielä tiedossa.
Kakkoskeittiön tiskialtaan edessä lattia on hieman romahtanut/laskeutunut,
luultavasti vesivahinko joskus tapahtunut. Toivon, että seinät olisivat säästyneet,
niin ei tarvitsisi seinähirsiä vaihtaa.
Poikkeavaa on tässä huoneessa se, että katto ja seinämaalit ovat hilseilleet ja koko huone
on huonommassa kunnossa kuin koko talo.
Onko siellä ollut kosteusvaurio?
Vai eikö huonetta ole aikoinaan remontoitu
johtuen kosteusvaurioista?
Mutta se selvinnee lähiviikkoina, kun saamme tiskipöydän ja 
muovimatot purettua. 
Vähän jännittää, mutta olihan tähän tavallaan ajatustasolla jo varautunut.

Tämä kuva talon huonokuntoisimmasta huoneesta.
Tuo oranssi maali saattaa olla ihan vääränlaistakin, hilseileekö siksi?
Ei varmaan ole muurin maalaukseen tarkoitettu?



Vastaus aikaisempaan kysymykseeni:
Kyseessä on laite, millä hiusrajaa siistitty.
En uskaltautunut vielä kokeilemaan :)




perjantai 12. syyskuuta 2014

Vielä yksi yö


Lapset aina laskeskelevat öitä johonkin mitä odottavat.
Nyt on kyllä mieheni kanssa mekin laskettu.
Huomenna vihdoin tehdään kauppakirjat.
Ja sitten tämä on ihan täyttä totta!
Niin iso molempien unelma toteutumassa.

💗💗💗

Mieheni soitti tänään museovirastolle.
Siellä saimme hieman uudenlaiset ohjeet katon tekemiseen.
Peltikatto siis pois ja pärekaton päälle 50x50mm pystylaudoitus,
sitten hengittävä pahvinen aluskate (ei siis nykyaikainen aluskate), 
mikä kiinnitetään 20x50 mm rimoilla ja tähän päälle ruodelaudoitus ja pelti.
Näillä nyt sitten varmaan mennään. 
Kunhan omistus siirtynyt, niin lupasi Museovirastosta tulla paikan päälle
vielä katsomaan taloa ja antamaan neuvoja.
Ja tämä kaikki ilmaiseksi!
Kyllä on aivan mahtavaa palvelua,
vaikkei kohteemme ole edes suojelukohde. 

💗💗💗

Seuraavat viikot ovatkin kiireiset.
Mieheni keskittyy rakennustelineiden tekoon,
kattoremonttiin ja piippuihin.
Minun pitäisi mitata jokainen kohta talosta,
jotta arkkitehti saisi tehtyä
viralliset piirustukset.
Vesi-ja viemäröintisysteemit täytyy tarkistaa,
suunnitella tarvittavat muutokset ja
toteututtaa ne ennen talven tuloa.
Täytyisi tätä ennen vielä päättää teemmekö
taloon toisen vessan ja jos, niin mihin.
Nyt olen kakkosvessaa miettinyt rappusten alle kahden komeron tilalle,
tai vaihtoehtoisesti talon päädyssä olevan kuistin tilalle,
mikä olisi tässä tapauksessa laajennettava.
Jälkimmäinen maksaa paljon enemmän,
kun olisi laajennettava nykystandardien mukaan, haettava luvat kuntoon ym
ja tässä vaiheessa on mahdotonta arvioida riittääkö rahat siihen.
Toisaalta tarvitsemme jotkut luvat joka tapauksessa,
koska puhkaisemme yhden ikkunan tilalle oven takapihalle.
Samalla voisi hakea luvan autokatokselle.
Hommaa piisaa ennen talvea, talven  sitten keskitymme alakerran
seinien eristämiseen ja pintojen laittamiseen.

Ensi viikolle pitäisi vielä tulata paikalle nuohooja,
sopia milloin sähkölaitokselta tullaan vaihtaan etäluettava sähkötaulu
ja uudet lukot laitatamme myös ulko-oviin.
Hommaa piisaa...


Eristämisestä


Löysin hyviä museoviraston korjauskortteja, kiitos Facebookin "Pelastakaa vanhat talot!" -ryhmälle.
Museoviraston korjauskortti täällä.

Uusiksi meni suunnitelmat. Olin ajatellut, että lisäeristäisimme seinät, välipohjan 
ja katonkin, koska teemme ullakolle huonetilaa. Mutta yrittäisimme pärjätä ilman lattian 
eristämistä. Enpä tullut ajatelleeksi, että silloin korvausilma otettaisiin pääasiassa alapohjan kautta
ja veto senkun lisääntyisi. Eli lisäeristettävä on alapohjaakin. 
Meidän talossa on lattiat niin hyvässä kunnossa, että en millään raaskisi
niitä avata. Mutta pakko se kait sitten on. 

Rakkaani oli tietämättäni perehtynyt asiaan myöskin tänään,
ja päättänyt että yrittää alakautta. Rossipohjassa on toki tilaa,
mutta aika isokokoinen on miehenikin. Jos hän sieltä kautta jaksaa eristää
128 neliötä, niin en voi kuin nostaa hattua. Ja käsiä ja jalkoja.
Ja mitä vaan. Aikamoinen urakka edessä!


Kuva talon alta vielä nykyisine roinineen.


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Fiilistelyä



Kävimme eilen illalla poimimassa omenoita ja 
ihan vain fiilistelemässä talolla. 
Ylihuomenna tehdään kauppakirjat. 
Ihanaa vihdoin saada tämä omistaminen viralliseksi
ja ruveta kunnolla töihin.
Kahden viikon odotus on tuntunut puolelta vuodelta ;)
Otin valokuvia pihaltamme ja lähiympäristöstä. 


Pala kauneinta Suomea vähän matkan päässä