keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Arjen apuvälineet vauvan kanssa



Arki on aikamoista autolla suhaamista.
Asumme maalla, mihin on huonot bussiyhteydet.
Lapsemme eivät kuulu koulukyydityksen piiriin,
koska he käyvät yksityistä koulua.
Minä siis kyyditsen aamuisin 2-3 lasta kouluun, 
yhden heistä Tampereen keskustan lukioon.
Iltapäivästä hakureissuja on 1-3. 
Autossa tulee istuttua siis jokunen tovi,
mutta en koe sitä kuormittavaksi.
Kuopus yleensä nukkuu, hyvä musiikki soi ja nautin ajaessani kupillisen 
lähikaupan lattea.
Aamun odotetuin hetki onkin se,
kun ajan kupillisen kanssa kotiin lasten mentyä kouluun.
Matka kotiimme on myös erityisen kaunis pala suomalaista 
maalaismaisemaa.

Varustauduin tähän edestakaisin ajamiseen vauvan kanssa hankkimalla 
hänelle jo odotusaikana kauniin ja käytännöllisen 
turvaistuimeen sopivan lämpöpussin.
Tämä olikin suurin uusi hankintamme pienokaiselle.
Mutta minua esteetikkoa tämä babypinkin värinen pussi
ilahduttaa päivittäin. 
Ja itseasiassa pussin sisäosa on niin ihanan
pehmeää, että irrotan päälliosan joka ilta sänkyyn lakanan päälle.
Tämä neljäs lapsi on ensimmäinen lapsistani,
joka suostuu nukkumaan öisin myös omassa sängyssään. 
Liekö syynä siihen tuo pehmeä alusta, 
pesämäinen sänky vai siunaus,
eipä siitä selvää ota.





Neulekankainen Baby´s onlyn lämpöpussi on erityisen kaunis. 




Vuokrasimme kuopuksellemme ensisängyn käyttöön ensimmäisten 
kuukausien ajaksi. Yläkerran remontin odottaessa vuoroaan asumme melko tiiviisti,
joten isolle pinnasängylle ei ole tilaa.
Pyörillä kulkeva sänky on osoittautunut juuri niin käteväksi kuin oletinkin. 
Päiväunia vauva ei suostu siinä kovinkaan hyvin nukkumaan, 
päivisin käytön sitä tarvittaessa sitterinä,
jolloin tuen vauvan siihen puoliistuvaan asentoon kahden tyynyn avulla. 
Näin vauva pystyy paremmin seuraamaan mitä ympärillä touhutaan, 
varsinaisessa sitterissä hän ei viihty. Lattian rajassa on myöskin ollut liian kylmä hänelle
tämän talven paukkupakkasten vuoksi.



Sänky on  vuokrattu Vaavi Oy:ltä. Hinta noin 90e/4 kuukautta postimaksuineen.



Suurin helpotus arkeen on ollut kantoliina. Tyttö nukkui ensimmäisen
elinkuukautensa vain pikkupätkiä päivisin,
mutta elämämme mullistui kantoliinan myötä. Edelliset lapseni eivät siinä viihtyneet,
mutta kuopus vetelee siinä välillä lähes neljän tunnin päiväunia.
Ja minulla on kädet vapaana touhuta jotain muuta. 
Rohkaisen jokaista kokeilemaan.







tiistai 27. maaliskuuta 2018

Uusi elämänvaihe




En edes tiedä miten aloittaisin.
Olen tällä hetkellä äippälomalla, 
suloisen kaksikuisen tytön äiti.
On ihanaa olla kotona poissa työelämästä,
elän monellakin tapaa tällä hetkellä omaa unelmaani.
Samaan aikaan elän elämäni surullisinta ja kivuliainta vaihetta,
rakkaalla ihmisellä ei ole elinaikaa kovin paljoa.
Puolison ryhtyminen rakennusalan yrittäjäksi tuo sekin omat 
haasteensa nykytilanteeseen.
Kaiken tämän onnen ja surun keskellä haluan tallentaa
jotain tästä ajasta ylös, lähinnä itseäni varten,
mutta jos joku muukin tästä jotakin saa, niin hyvä niin.


Blogi jatkuu edelleen rönsyilevänä kuten minä ja elämäni. 
Kaiken maailman käsillä tekeminen on minulle luontaisaa,
mikä näkyy niin remontoimisena, puutarhanhoitona, ompeluna, 
kakkutaiteiluna, kuvataiteena, barbitalon tekemisenä, vanhan talon 
entisöimisenä ja ihan kaikkena mahdollisena näpertelynä ja piipertämisenä.
Edelleen olen kovempi suunnittelemaan kuin toteuttamaan,
mutta jotain valmistakin joskus tulee.


Kaiken tämän keskellä olen ottanut tavoitteekseni saada viimeisimmän 
kolmen lapsen myötä tulleet 15-20 raskauskiloa pois. 
Ei ehkä äkkiseltään kuulosta viisaimmalta ajalta panostaa tähän.
Mutta kuten aikaisemmin viittasin,
työelämässä ollessani minulla ei energia riitä laihduttamiseen
joten pakko takoa sillon kun rauta on kuumaa.



Tässä tämän tiivimmän bloggailuni mahdollistaja, suloinen kuopukseni Cesilia.


Suloinen body on tilattu Pat Patilta.




Pahoittelen vielä viime syksyistä amatöörimäisyyttäni. Poistin vahingossa kaikki kommentit,
joita blogiini oli tehty.