Pääsin kaunis kesäpäivä polkemaan talollemme.
Nykyisestä kodistamme ei ole sinne matkaa kuin kymmenisen kilometria.
Pääosa matkasta on jo ihan maaseutua ja oli mykistyttävää monellakin tapaa.
Silmien edessä oli tuhansia -tai kymmeniä tuhansia,
lupiineja, koiranputkia, sireenipuskia ja lukuisia muita kukkia,
joita en nimeltä tunne.
Näiden tuoksu oli paikoin huumaava.
Korvissa minulla soi Leonard Cohenin tumma ääni
ja alla oli musta Helkamani.
Tuo tunnin matka oli kesän mieleenpainuvimpia.
Kunpa pääsisiin sen vielä toistamaan!
On mahtavaa pyöräillä maaseudulla, suosittelen.
Kuvista ei välity kuin murto-osa tunnelmaa,
mutta jos nyt edes se.
Tämä kuva on meille johtavan tien alusta. Talomme sijaitsee 800 metrin päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti