Pieni kuvapläjäys

Tällä kertaa vaihteeksi muutama räpsy eri puolilta taloa 

sekä joitakin yksityiskohtia.

 

 

ammattilainen

Tämä on ollut taas niitä viikkoja, kun on pitänyt revetä moneksi.

Olen yrittänyt olla sairaanhoitaja, autoasiantuntija, ilmastointiasiantuntija, 

keittiöasentaja, mobiililaajakaista-asiantuntija, 

rahoitusasiantuntija ja kuvataideopettaja.

Sen lisäksi ne normaalit siivooja, kokki, ystävä ja äiti.

 Rakastajattaren rooli onkin tällä viikolla jäänyt aika mitäänsanomattomaksi.

Pahoittelut Mies.

Autoasiantuntijaa on täytynyt esittää uutta autoa etsiessä. 

Olen jo kuukauden ajan puhunut Miehelle,

että toinen auto täytyisi hommata, kun työhön paluuni lähestyy.

Nyt viikkoa ennen tartuin sitten itse toimeen, mutta ei.

Mies on sitä mieltä, että hänen täytyy tsekata automyyntitilanne

ennen kuin voimme päättää mikä auto ostetaan!

Sitä Tsekkausta nyt sitten odotellessa. 

Onneksi hän herrasmiehenä tarjoutui liikkumaan siihen asti bussilla.

Tilannehan on oikeasti se, että meillä ON neljä autoa.

Mutta yhdestä meni moottori, toisessa on useita isoja ja pieniä vikoja ja se seissyt

tien varrella edellisen kotimme liepeillä jo kuukausia.

Kolmannessakin on useita vikoja ja lisäksi penkit pääsivät homehtumaan 

viime talvena, satanut sisään jostain syystä. 

Lupaan lämmintä kättä sille, joka nuo entiset kulkuneuvomme vie pois.

 Oletan, että tuo sanonnan lämmin käsi tarkoittaa ystävällistä kädenpuristusta.

Mobiililaajakaista-asiantuntijaa olen päässyt leikkimään selvittäessäni nettiverkkomme taajuutta.

Eipä osattu Enirollakaan siihen heti vastata.

Aion ostaa meille 4g-antennin, koska täällä maalla tuo netti vaan on aika hidas.

Selvisi sitten lopulta se taajuuskin. 

Kaikki lähimmät tornimme ovat 800mHz:n taajuudella toimivia.

Teitä varmaan kiinnostikin tämä viimeinen tieto ihan kauheasti.

Meidän tiskikoneemme päätti irtisanoa itsensä lopullisesti tällä viikolla.

Minäkin sitten irtisanoin sen, eipä ole kovin kummosta jälkeä viime aikoina tehnyt. 

Päädyimme ostamaan uuden koneen Ikeasta (apua, onkohan niistä mihinkään?).
Mukaan tarttui myös liesituuletin.

Tulin Ikean reissussa hyvälle tuulelle, kun näin siellä

tomeran perheenäidin, joka työnsi valtavaa tavarakärryä sekä yhtä toisissa kärryissä
toisen kvellessä vieressä.

Kyllä vaan on suomalainen nainen sisukas!

Päädyimme lastauspaikalla auttamaan toinen toisiamme painavien 

laatikoiden autoihin nostamisessa. 

Hän oli sanonut myyjille, että ei tarvitse apua. Minulta ei kysytty,

mutta olisin varmaan vastannut samalla tavalla. Eh.

Mies oli perjantai-illan muuttamassa poikaansa toiseen kaupunkiin,

jolloin minä innostuin jatkamaan kesken jäänyttä keittiön asennusta (keittiöasentaja).

Uudet hankinnat antavat usein minulle extraenergiaa remppaan ja siivoamiseen.

Saatan esim. uuden huulipunan ostettuani innostua siivoamaan koko meikkikaapin ja vessan. 

Uusi kaunis astia innostaa siivoamaan keittiön kaapit jne. 

Uusi hammasharja ei kuitenkaan toimi näin.

Sen täytyy olla jotain kivaa.

Käykö kellekään muulle näin?

 Nyt oli siis KAKSI uutta kodinkonetta,

joten pakkohan minun oli heti alkaa jotain keittiössä tekemään.

Eikös se niin ollut, että voin nyt kutsua itseäni ilmastointiasiantuntijaksi,

kun kiinnitin asensin liesituulettimen seinään?

Näitä uusia hankintoja varten täytyi tietenkin kaivaa se rahoitusasiantuntijan rooli esiin.

Paremmin minua kyllä kuvaisi tuhlausasiantuntija tai rahoitusasiantuntijattomuus.

Onneksi on viisaita ystäviä, jotka osaavat raha-asioissakin neuvoa.

Kuvataideopettaja pääsin olemaan lasten kanssa liittyen yhteen
uuteen työmuotoon/harrastukseen.
 Se olikin täysin uusi rooli minulle.

En tiedä selvisinkö hyvin. 

Mutta selvisin.

Sairaanhoitajan ammattiin sain kosketusta yhden lapsen niveltulehduksen ja toisen 

flunssan vuoksi. Taisi joku haavakin olla "paikattavana" viikon mittaan. 

Meillä Mies on oikeasti parempi toisen voinnin havainnoinnissa tai haavan hoidossa.

Minä olen sitä mieltä, että haavoja ei tarvitse putsata. 

Haavan bakteerimäärä palaa entiselleen parissa minuutissa.

Turha vaiva ja itku.

Toki irtoroskat on hyvä putsata vedellä.

 Onneksi tuo Mies on näissä parempi. 

Tai oli ainakin tavatessamme. Saanut nyt ehkä vaikutteita minulta.

Kylläpäs aihe taas karkasi.

En minä aina ole ollut tällainen toimelias.

Kaksvitosena jauhotkin vanheni kaappiin.

Tapetoimaan ja maalaamaan opettelin kyllä jo alle kolmekymppisenä,

mutta sirkkelin käyttöön tuli vasta yksinhuoltajana perehdyttyä.

Oli pakko. 

Toki pakkokin on vähän suhteellinen käsite.

Mutta ei ollut ketään muutakaan tekemässä minulle uutta lattiaa tai väliseinää.

Tuolloin opettelin myös peruuttamaan peräkärryllä.

Jos tytöt haluatte tehdä vaikutuksen miehiin,

niin tämä homma kannattaa opetella. 

Vaikka oikeasti joskus rasittavuuteenkiin asti sitä jaksaa
vastakkaisen sukupuolen edustajat hämmästellä.

Tässä vielä kuvia meidän keskeneräisestä keittiöstä,

mikä siis on koottu käytettynä ostetuista Puustellin ja uutena ostetuista Ikean kaapistoista. 

Pähkäilen vielä tuleeko kaikista ovista vaaleanharmaat, keskiharmaat, 

vaaleat minunvihreät vai haalean vihreät. Kiiltoakin on liikaa minun makuuni.

Valkoiset olisivat tietenkin klassiset ja kauniit, mutta niitä on kaikkialla.

Ehdottaakin saa, jos sinulla on joku sävy mielessä, mikä tänne sopisi.

Tiskikone on vaihtumassa integroiduksi...

Nuo seinäkaapit saivat jo häätöpäätöksen. Tilalle tulee jotain paljon parempaa.. Näette pian!

Nämä posliiniset vetimet ovat todella kauniit, mutta ehkä hieman liian romanttiset sittenkin keittiöömme. 

Turkoosia, valkoista ja lilaa

Päätin antaa lasten päättää itse huoneidensa värit ja sisutuksen.
Toki rajoituksena oli se, että uusia huonekaluja ei tässä kohtaa hankittu,
mutta isot parvet lupasimme pienemmille rakentaa.
Nämä alakerran huoneet ovat väliaikaisia heille, mutta kyllä he ehtivät
näissä pari kolme vuotta asua ennen yläkerran valmistumista.

Jaoimme ison makuuhuoneen väliseinällä kahtia.
Huoneeseen tuli mielenkiintoinen kulmakin,
koska ikkunat sijaitsevat niin, että suoralla seinällä jakaminen olisi
lohkaissut toiselle huomattavasti isomman huoneen.
Teimme väliseinään kaksi ikkuna-aukkoa, joihin on tarkoitus
laittaa somat kolmiruutuiset ikkunaruudut,
ne antavat mukavasti valonkin kulkea pimeimpään nurkkaan.
Toisaalta ilman laseja ilma pääsee paremmin kulkemaan huoneissa,
sillä pönttöuuni eli pääasiallinen lämmönlähteemme
on yksin toisen huoneen puolella.


Tässä esittelen tyttäreni huoneen sävyjä,
kuvat ennen ja jälkeen.
Hän valitsi lattian väriksi valkoisen.
Seiniin hän halusi vaaleaa ja tummempaa turkoosia.
Verhoihin toiveena on saada vaalean sinistä.
Pönttöuunin väriksi hän halusi vaalean lilan.
Tässä nyt lopputulos siinä vaiheessa,
kun tavaroita ei oltu vielä kannettu sisään.
Parven ja sisustuksen osalta työ on vielä kesken.
Esittelen huoneen kalustettuna sitten kun saadaan valmista.

 

Tervetuloa, sanoo uusi ovi

Minut tehtiin jo kuukausia sitten.

Olen seissyt milloin missäkin lojumassa.

Odottamassa,

että Mies minut paikoilleen asentaisi.

Pelkäsi kuulemma, että siinä olisi kova homma.

Varasi lopulta sitten koko päivän aikaa minua varten.

Minun karmini tehtiin hieman edeltäjääni tukevammaksi.

Varmaan nykynormien mukaan.

Ulospäin olen ihan vanhan oven näköinen,

ikkunatkin vanhanaikaisesti kitattu.

Ranskalaiset täyspeilit helmassani.

Sisältä olen uretaania,

näin pystyn paremmin pitämään kylmän pois kotini luota.

Nyt seison ylväänä paikallani. 

Toivotan jokaisen tulijan tervetulleeksi.

Taidan olla aika kauniskin,

vaikka itse sanonkin.

Ja kehutaan tuota kotini Miestäkin vielä.

Kahdessa tunnissa se poisti ovivanhuksen

ja asensi minut paikoilleen.

Oli Nainenkin ihmeissään, 

kun kauppareissun aikana olin jo paikoilleni asettunut. 

Täällä nyt ollaan!

Kyllä minun kelpaa.

Tilitys

Minähän nyt vallan innostun kirjoittelemaan,

kun alkuun pääsin. 

Nyt on se hetki, mikä ajoittain vie iloa tästä kaikesta ihanan kodin

ja elämän onnesta. 

Se hetki, kun kaikki keskeneräisyys harmittaa. 

Se hetki, kun iskee epätoivo. 

Mikään ei ole täällä valmista! 

Arjen pyörittäminen vie niin paljon aikaa, 

ettei sitä jää remontointiin. 

Silti täällä on aivan hirvittävä kaaos, 

ihan kuin kukaan ei olisi aikoihin täällä siivonnut.
Mihin se kaikki aika valuu?

Ja minä sentäs olen vielä lomalla.

Muutaman päivän yritin puskea kodinhoitohuonettakin eteenpäin. 

Hain lapsille joka päivä kavereita, 

että saisin itse rempattua. 

Ja sainhan minä, pari tuntia siellä ja toinen tuolla.

Nyt toisella seinällä on pinkopahvit ja peilipaneelikin

maalia vaille valmiina.

Mutta toisella ei. 

En voi vaatekaappia rakentaa ennen kuin

molemmat seinät ovat valmiit. 

Ja nyt loppu voimat. 

Ja meni hermot. 

Joskus keskeneräisyyden sietää paremmin. 

Nyt ei. 

Huomiseksi olen taas järkkäämässä lapsia kavereille

tai kavereita meille. 

Joskus siitä on minulle helpotusta.

Joskus ei. 

Toisinaan leikit eivät suju ja heidän ohjaamiseen menee kaikki

aikani ja energiani.  

Ruokahuoltokin vie osansa. 

Mutta. 

Jos huomenna olisikin uusi päivä.

Ja uudet voimat.

Niinhän se on luvattu. 

Tällä päivälle tämän päivän murheet. 

Huomisen murheiden miettiminen vie vain tämän päivän rauhan. 

Ripustaudun siihen. 

Päätän, etten murehdi huomista.

Ja minä kuvittelin tämän kaiken ohella vielä kunnostavani
tämän kesän aikana 120 ikkunaruutua.
Huutonaurua.

Tässä vielä yksi kuva tämän hetken keskeneräisyydestä.

Kakkakaivo

Jotta elämämme ei olisi liian auvoisaa jatkuvan remontin ja epäjärjestyksen keskellä,

olemme joutuneet viime ajat elämään kantovedellä.

Meillä oli ihan hyvänoloinen porakaivo.

Sieltä tuli ihan hyvän väristä ja hajuista vettä.

Juoda emme sitä uskaltaneet ennen kuin saamme 

tulokset veden laadusta.

Ja tähän väliin kerronkin, että älkää tilatko

vesinanalyysia yritykseltä

www.vesianalyysit.fi

Tilasimme näyteputkilot sieltä ennen muuttoamme, 

mutta niiden tuleminen meille kesti kolmatta viikkoa.

vastausten tuleminen kesti neljättä viikkoa.

Meidän vesitilanne oli akuutti, 

joten yritin soittaa heidän asiakaspalveluunsa.

Numero ei ollut käytössä.

Selvitin puhelinnumeron kaupparekisteristä,

mutta sekään ei ollut toimiva numero.

Kirjoitin heille asiakaspalveluun meilejä selvittääkseni 

milloin vastaukset tulevat, mutta yhteenkään meiliini ei vastattu.

Ei niihin ystävällisiin eikä niihin, missä uhkailin 

rikosilmoituksen tekemisellä.

Päätimme lopulta viedä uudet näytteet Tampereen kaupungin 

vastaavaan laboratorioon (niitä on joka kaupungissa,

emme tienneet), mistä saimme vastaukset viikossa. 

Tämän jälkeen meille lähetettiin myös vesianalyysit.fi:stä tulokset.

Kyselin syytä viivästymiselle, mutta taaskaan ei asiakaspalvelusta vastattu.

Maksoimme siis turhaan reilun kahdensadan kustannukset.

Että silleen.

Takaisin tarinaan.

Yksi kaunis aamu menin väsyneenä,
hikisenä ja likaisena suihkuun.
En minä oikeasti muista millainen ilma 

silloin oli. Enkä kai ihan kamalan likainenkaan ollut. 
Vanhassa talossa ei ole tarvinnut öisin hikoillakaan. 
Mutta menin siis väsyneenä, hikisenä ja likaisena suihkuun. 
Kenties viimeisin voimin raahautuen,
likaisena kuin mudassa piehtaroinut koira.

Ihmettelin vienoa lannan tuoksua suihkussa istuessani.
Minä en koskaan jaksa seistä suihkussa. 
Mutta en jaksanut välittää.
Kuuma pitkä suihku on yksi elämän nautinnoista. 

Suihkusta tultuani perässäni leijaili
epämiellyttävä lannan haju. 

Tuoksuin aivan navetan emännälle.
Lapseni vielä varmisti tuloksen.
Äiti, sinä haiset kakalle.

Samana päivänä saimme vesinäytteiden 

tulokset ja sitä itseäänhän

siellä oli. Ja paljon.
Ulosteen bakteereja oli niin paljon,
etteivät laboratorion mittarit riittäneet tarkkaa tulosta mittaamaan.
Meidän kaivo teki Nokialaiset. 

Pirkanmaalaiset ymmärtää. 

Nyt on porakaivo sitten betonoitu erikoissementtisekoituksella
 umpeen (kiitos urhoollinen Roy) ,

ei siitä olisi enää kunnollista saanut puhdistamallakaan. 

Lähiaikoina porataan uusi porakaivo,

toivottavasti toiseen vesisuoneen.

Luonnollisesti sakokaivomme kaipaa myös päivitystä.

Uuden kaivon valmistumiseen asti haemme kahdesti viikossa peräkärryllä

tuhannen litran kanisteriimme vettä.
Valitettavasti voimme täyttää sen vain puolilleen
peräkärryn painorajoituksen vuoksi. 

Kiitos taas nerokkaan ystävämme, ohjaamme tämän veden 

vesijohtojärjestelmäämme ja voimme 

käydä suihkussa, vetää vessan ja käyttää pesukonetta. Juhuu!

Ilman niitäkin oltiin jo pari viikkoa.

Juomavettä emme vielä sitä kautta uskalla käyttää. 

Klooripuhdistuksesta huolimatta vedessä on jonkinlainen kummallinen haju,

mikä on putkistoomme jäänyt.

Jotta elämä ei kävisi liian helpoksi: