lauantai 22. elokuuta 2015

Mustaa kattoon




 Mies on painanut viimeiset pari viikkoa katon kimpussa,
kun vihdoinkin on ollut hyvät ilmat.
Meillä on talossamme vuosikymmeniä vanha aaltopeltikatto,
mikä oli hyvinkin ruosteessa.
Tuohon aikaan tehdyt ns "Pirkkalan pellit" olivat millin vahvuisia, 
joten hiomavaraa on hyvinkin nykyisiin 0,4-0,6 mm kattopelteihin verrattaessa.
Työmääränä tämä on osoittanut kuitenkin aivan törkeäksi,
 ja olemme moneen kertaan katuneet, ettemme ihan alkuunsa
tilanneet uutta kattoa. Toki säästimme about 15000 euroa,
mutta se ei ole tässä tuntunut sen arvoiselta.
Toisen virheen teimme, että emme rakentaneet koko talon ympärille
puisia rakennustelineitä, se olisi helpottanut työtä valtavasti.
Nyt mies joutuu siirtelemään tuota telinettä edestakas,
mikä sekään ei ihan vaivatonta epätasaisessa maassa.
Kerran teline on kaatunut siirtäessä,
onneksi ei kenenkään päälle...

Voin vaan kuvitella minkälaista on hioa kattoa rälläkkään kiinnitetyllä teräsharjalla.
Jos kierroksia pistää liikaa, niin kone sinkoaa harjan piikit nahkaan kiinni koko ylävartalon 
alueelle. Paksu vaatetus on siis tarpeen, näin helteelläkin...
Tärinärasitus käsille on valtava myöskin, vaimennettu kone on ihan ehdoton.
Silti mieheni kädet välillä oireilevat. Tärinä voi aiheuttaa käsiin puutumista, 
tunnottomuutta ja kylmäsormisuutta...
Työskentelyasento katolla on myös raskas. 
Jatkuvasti saa roikkua köyden varassa polvillaan.
Rostexilla maalattu pinta on lisäksi on äärimmäisen liukas.
Maalisankoa on hankala pitää noin kaltevallaj a liukkaalla pinnalla jalkojen välissä. 
Maalauskohdan vaihtaminen on työlästä.
Ja jos joku tavara jää alas, niin on oma vaivansa käydä se hakemassa.
Myöskään laitteet eivät aina toimi niinkuin pitäisi, 
jatkojohdotkin pätkivät välillä.
Tämä työ vaatii mieheltäni niin paljon pitkäjänteisyyttä ja periksiantamattomuutta,
että en voi kuin nostaa hattua hänelle.
Pahin katon lape alkaa onneksi olemaan melkein valmis, toista on jo aloiteltu.







Kyllä vaan talon ulkonäkö muuttuu. Vielä kun räystäslaudat,
ulkoverhous ja ikkunat maalataan, asennetaan räystäät ja alastuloputket,
niin johan <3 !

perjantai 7. elokuuta 2015

Kuraa!!

 
Vihdoin päästiin valamaan sekä kodinhoitohuoneen
että kylppärin betonilattiat.
Lämmityskaapeleiden asennus sujui helposti,
mutta lattiakaivojen kanssa oli ongelmia.
Putkimiehet jättivät ne alapohjan lautojen tasolle ja
niitä piti nyt korottaa betonivalun + tulevien laattojen verran.
Korostus tapahtui 2 cm renkailla,
jotka oli ilmeisesti hankala kiinnittää ja kiinnityksen  jälkeen
niitä ei saa enää millään irti eikä laskettua alemmaksi.
Ainoa vaihtoehto olisi piikata lattia rikki, jos moka tapahtuisi...
 
Onneksi meillä oli superammattilainen
tekemässä tätä vaihetta. Hän tuli jo edellisenä iltana auttamaan
lattiakaivojen kanssa ja ilman häntä emme olisi selvinneet.
Lattia oli myös melkoisen vino, hän löysi sieltä 4 cm korkeuseroja,
vaikka vatupassin kanssa olimme työskennelleet, heh.
Emme olleet ymmärtäneet, että pohjan tasaisuus on niiin tarkkaa. 
Emme tienneet, että betonia ei voi valaa toisesta kohtaa
paljoa ohuemmaksi kuin toisesta.
 Älkää kysykö miksi, en tiedä.
Katastrofin ainekset olivat kuulemma ilmassa, mutta hän taidokkaasti
ja vaatimattomasti hoito laserin kanssa kymmeniä kertoja mittaillen
kaiken kuntoon asianmukaisin kaadoin.
 
Iso kiitos hänelle. Iso kiitos Isälle.
 
 
 
 
 
 
 
 
 








Tässä puolestaan kylppäri:
 
 








torstai 6. elokuuta 2015

Lautaa lattiaan



Keittiön lattia on vihdoin saatu melkein valmiiksi.
Oli kyllä aikamoinen homma laittaa tällaisia 33mm paksuja ponttilautoja
kieroon lattiaan. Kun olivat ne lankutkin vielä kieroja.
Liioittelematta meni  yhden laudan laittamiseen välillä
tunti aikaa, välillä taas viisiminuuttinen.
Viimeiset laudat olivat niin haastavia,
että heitin pyyhkeen kehään ja mies sai tehdä loput.
Hänen voimansa, taitonsa ja kärsivällisyytensä päihitti
kirkkaasti omani tässä asiassa.





Alla olevien kolmen laudan laittamiseen meni minulla pari tuntia,
ja niihin luovutin. Meni miehelläkin aikansa niiden irrottamiseen,
mutta sai hän onneksi lopulta kauniimman lopputuloksen aikaiseksi.
Tämä kohta jää onneksi keittiökaappien alle,
mutta en halunnut että tulevat sukupolvet pääsevät naureskelemaan
sen joskus esiin kaivaessaan ;)
Ajatus oli laittaa lattian alle Aamulehden sivu muistoksi,
mutta enpäs muistanut.





Tässä sitten lopputulos huonossa valossa  kuvattuna.
Lattian piti mennä tasaan tuo betonisen osuuden kanssa,
mutta pieleen meni mittaukseni.
Laitetaan varmaan joka tapauksessa joku tasoite tuohon betonilattian päälle,
mikä sitten tasaa korkeuseron.





Tässä ensimmäinen kerros maalia lattiassa.
Vaihdoin viime tingassa Betoluxin Virtasen Porstua
Lattiamaaliin, koska en halunnut lattiaan korkeaa kiiltoa
vaan himmeäpintaisen sävyn.
Väriksi valikoitui Uulan "pellava", mikä
sopii hyvin koiramme karvojen väriin.
On luonnossa kevyesti beigeen taittava valkoinen,
ei kuitenkaan kellertävä.



Oksankohdat kuultaa vielä maalista läpi. Seuraavat kaksi kerrosta maalataan,
kunhan saadaan ensin keittiön  katto maalattua.







sunnuntai 2. elokuuta 2015

Lamppulöytö





Pihalta löytyi romujen siirrossa muutama aarrekin taas.
Kyllä nämä aina niin lämmittää, kun jotain kivaakin roskan seasta löytyy.
Näitä vanhoja valaisimia löytyi kaksi kappaletta.
Olisivatko vanhoja navettavalaisimia tai jotain teollisuulamppuja?
Niiden tuleva sijoituspaikka on vielä mietinnässä,
mutta ehdottomasti haluan nämä tulevaan kotiimme.