keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Issikkahaave


Olen unelmoinut omasta hevosesta jo yli kolmekymmentä vuotta.
Haaveillut, että kotipihassa olisi tilaa pienelle tallille.
Unelmani on ollut komea friisiläinen.
Toisaalta mielessä on pyörinyt monta epävarmuustekijää,
Riittääkö aika jokapäiväiseen ratsastamiseen? 
Miten lapset pärjäisi ison hevosen kanssa? 

Olin viime kesänä islanninhevostunnilla.
Kuljimme pari tuntia maastossa mitä vaikeakulkuisimmilla
poluilla, joissa oli paljon mutkia ja juuria.
Hevoseni ei kompuroinut kertaakaan.
Kokemus oli erittäin miellyttävä.
Hevonen oli tottelevainan ja pidin neljännestä askellajista töltistä.
Oli mukavaa vain keinahdella kevyesti puolelta toiselle pomppivan ravin sijaan.

Nämä issikat ovat jääneet mieleeni ja olen miettinyt olisiko
siinä ratkaisu. Issikalla pystyisi ratsastamaan sekä aikuinen että lapsi,
toisin kuin esim. ponilla.
Toki rotu on hevosta pienempi, mutta iso yksilö olisi hevosen kokoa.
Olen ihastunut myös siihen, miten kysessä on täysin sama alkukantainen 
rotu kuin 1000 vuotta sitten. 
Rotu on terveempi kuin moni muu pitkälle jalostettu hevosrotu.

Meille sopisi pihatto-talli -järjestelmä.
Hevonen viettäisi onnellista elämää, kun saisi suuressa osin metsäisessä
tarhassa viettää elämänsä ja liikkua sisätiloihin mielensä mukaan.
Tällä tavoin päivittäinen ratsastaminenkaan ei olisi pakollista,
koska hevonen saisi liikuntaa muutenkin,
varsinkin jos tarha on tehty pitkän malliseksi ja vesi ja heinä sijaitsevat
eri päissä tarhaa.
Pieni talli olisi myös tarpeen, siellä voisi toteuttaa hoitotoimenpiteen
ja myös sairaskarsinalle saattaa hevosen kanssa joskus olla käyttöä.
Myös rehuille ja kaikille tarvikkeille pitäisi olla oma säilytystilansa.

Näen jo sieluni silmin, miten rakentaisimme tällaisen
pienen, tunnelmallisen ja rustiikkisen tallin jostain vanhasta hirsikehikosta.
Tarha alkaisi pelloltamme ja jatkuisi läheiseen metsään
-mikäli naapuri sitä suostuisi vuokraamaan.
Tämän unelmani vuoksi olisin mieluummin ostanut talon,
missä olisi vähintään parin hehtaarin tontti,
mutta eiköhän asia tässäkin järjesty, jos niin on tarkoitus.


Alla olevissa kuvissa on sitä tunnelmaa, mitä talliini haluaisin.


 Hevonen matalassa tallissa - hevonen pää ruskea talli vanha vanhanaikainen matala pilttuu katto parru kaukalo heinä olki paali päitset riimu valo lamppu ies ovi auki avoin
Kuva täältä. Tässä on aivan ihana tunnelma. Katto on kyllä hirvittävän matalalla, voi hevosparka.





Suomalainen vanha ponitalli, jossa on ulkoapäin juuri sitä tunnelmaa, mitä haluaisin.










Kyllä lautalattia olisi kaunis tallissakin.



Pieni uuni tai takka olisi mainio tallissa, missä ei muuta lämmitystä ole. Meillä olisi yhden
puretun puuhellan osatkin valmiina, sillä valmistaisi kätevästi tallilla lämmintä juotavaakin.









tiistai 3. helmikuuta 2015

Turnausväsymystä ja heinäseipäitä parveen


Monet hehkuttavat blogeissaan, että hyvin riittää
energiaa, vaikka taloprojektia olisi kuinka paljon takana.
Minun on kuitenkin tunnustettava, että meillä ei riitä.
Ei kertakaikkiaan. Raskaimpina hetkinä on suoraan sanoen mietitty, 
että tuliko otettua liian iso haaste. 
Tässä nyt kuitenkin ollaan, joten päivä kerrallaan...
kohti unelmaamme.

Tämä työn ohessa rakentaminen on raskasta.
Mies anoi vuorotteluvapaata jo lokakuussa, 
mutta työnantaja ei ole vieläkään päättänyt mitä asian suhteen tekee.
Tämä olisi olisi vastaus ongelmaamme,
koska silloin voisimme viettää illat yhdessä kuten ennenkin.
Olemme perhe ja aviopari, 
joka haluaa viettää aikaa yhdessä. Paljon. 
Iltojen uurastaminen käy molempien voimille
ja riitaa kehkeytyy helposti.

Fiilikset vaihtelevat välillä epätoivoon,
mutta onneksi välillä on parempia kausiakin ja intoa ajoittain puskee pintaan.
Viime viikonloppuna meillä oli mukavaa talolla,
kun mieheni sai siivottua paikat ja
lasten kanssa talolle mennessä siellä oli lämmintä,
ja uuneissa tulet. Tuli sellainen olo,
että haluaisin jo muuttaa uuteen kotiimme.
Jos saamme pidettyä putket jäätymättä,
niin hätätapauksessa se olisi jo mahdollistakin.
Mutta kesällä viimeistään, voihan sitä remonttia jatkaa
siellä asuessakin. Sitä piisaa niin paljon,
kun huomioi pihasaunan, yläkerran, katon, ulkoverhouksen,
uuden katetun terassin, pihan, ikkunoiden kunnostuksen ym.
Valmista ehkä kymmenen vuoden päästä.


Miehen uurastaessa tulevassa kodissa, olen minä yritellyt saatella
loppuun nykykotimme remonttia.
Mieheni aloitti parven rakentamisen jo elokuussa,
mutta pian tuon jälkeen ostimmekin talovanhuksemme,
ja tämä projekti jäi kesken. 
Joululoman myötä sain kuitenkin puskettua projektin loppuun.
Parvesta piti tulla meidän vanhempien makuupaikka,
mutta viisivuotias tyttömme halusi itselleen oman huoneen,
joten teimme siitä hänen soppensa.
Ja kiva soppi tulikin.
Alla hieman kuvia tämän pikkuprojektimme vaiheista.


Jotta parven pystyi rakentamaan rappusten päälle, oli ensin rakennettava taso miltä rakentaa.







Seinien koolaukset varmistimme laitteen avulla.


Tähän vaiheeseen projekti jäi pitkäksi aikaa.





Katon maalaus vielä kesken.




Ja jos ei jotain oikein, niin jotain pieleenkin.
Tikkaita tehdessä tuli asteen puoliero portaiden kallistukseen.
Nyt toinen puoli vetää kieroon. :(