Piipunhatut

Olen koko viikon luukuttanut Juha Tapion Meidän talomme -laulua.

Se vaan niin sopii  meidän 110-vuotiaalle talollemme :)

Juha Tapio: Meidän talomme (YouTube)

"Meidän talomme ei kaadu eikä horju, 

vaikka tulva nousee, viima lyö 

se saa vastoin pakkassöitä meitä puolustaa

Se ei kaadu eikä horju,

vaikka aika värit syö ja himmentää

paikoilleen se jää"

Syksyn tullen oli hetkeksi siirryttävä sisähommista ulos ja tehtävä piipunhatut. 

Alunperin piiput piti pellittää  ja tehdä samalla piipunhatut pellistä,

mutta miespä keksikin tehdä ne betonista.

Hatut ovat niin painavat, että ne oli pakko valaa kolmessa osassa

katolla ja nostaa sitten piipun päälle paikoilleen.

Aika homma oli kantaa kuraa ämpärissä tikapuita pitkin katolle..

Seuraavassa päivityksessä toivottavasti tuo muovilla peitetty ikkuna-aukkokin on saatu valmiiksi
ja entisöidyt pokat takaisin paikoilleen.

Pientä päivitystä

Hupsista keikkaa, 

edellisestä päivityksestä on vierähtänyt jo kuukausi!

Hommat talollakin ovat olleet melkein seisahtaneena.

Isäntä sairasti ensin kolme viikkoa, sitten oli kahdet synttärit järjestettävänä,

minä aloitin uuden työn  

ja suurimpana muutoksena remontin edistymisen kannalta

on ollut mieheni opintojen alkaminen.

Hänhän irtisanoi itsensä keväällä entisestä työstään voidakseen

keskittyä talovanhuksemme entisöintiin ja remonttiin.

Innostui sitten niin, että pääättikin pyrkiä ammatinvaihtajana 

talonrakennusalalle opiskelemaan, ja pääsi. 

Tällä viikolla on tauon jälkeen oltu taas talon kimpussa.

Kenties uusien opintojen myötä mieheni 

on tämän viikon illat siivonnut talolla. 

On ymmärtänyt siistin työmaan merkityksen työturvallisuudelle

ja niin edelleen... 

Minä olen tästä todella onnellinen, sillä talolla käyminen

on ollut välillä melkeinpä vastenmielistä, kun ei siellä oikein ole voinut olla 

varsinkaan lasten kanssa

kaiken rojun, työkalujen, lian ja sahanpurun ym keskellä.

Muiden huoneiden pintaremonttikin onnistuu kohta taas,

kun siihen on fasiliteetit kunnossa. 

Ja on herännyt ne samat hyvät fiilikset talosta, mitkä silloin alussakin oli.

Tykkään :)

Jotain pientä koko ajan ollut kuitenkin työn alla,

 ja laitan parin kuvaa, vaikka täysin kesken kaikki on.

Sähkötarvikkeita on valittu ja tilattu, päädyimme valokatkaisimien

ja eniten näkyvillä olevien pistorasioiden suhteen 

bakeliittisiin vanhan mallin mukaan tehtyihin kytkimiin.

Keittiösuunnitelma on osittain myös muuttunut, kun päädyimme lopulta siihen,

että tulemme purkamaan keittiön ja pienen ruokailutilan välisen seinän,

mikä ratkaisee monta käytännön ongelmaa...

Nyt saamme mm. kunnon hellan mahtumaan puulieden lisäksi keittiöön 

eikä niitä tarvitse laittaa vierekkäin, mikä ei olisi ollut esteettisesti

hyvä ratkaisu. Nyt saamme myös kunnon ruokakomeron tehtyä keittiöön.

Keittiöön mahtuu nyt myös arkikäyttöön riittävä ruokapöytä, 

ja olohuoneen puolelle tulee isompi ruokapöytä, mitä voi arjessa käyttää

maalaamiseen, piirtämiseen, askarteluun, ompeluun ym. 

Ratkaisu tuntuu oikealta, vaikka hieman rikkookin alkuperäistä

talon pohjapiirustusta. Toisaalta, eipä talon 

alkuperäinen keittiökään ole vuosikymmeniin ollut alkuperäisellä paikallaan, 

vuosikymmeniä sitten keittiö sijaitsi isoimman makuuhuoneen paikalla.

Keittiön yhtenäiselle seinälle on tehty koolauksia, jotta vesiputket saadaan piiloon.
Vaakakoolaus on tehty tasaamaan kieroa seinää edes hieman. Päällimmäiseksi
tähän tulee helmipaneeli pystyyn.

Ruokakomeroa aloiteltu keittiön nurkkaukseen.

Mustaa kattoon

 Mies on painanut viimeiset pari viikkoa katon kimpussa,

kun vihdoinkin on ollut hyvät ilmat.

Meillä on talossamme vuosikymmeniä vanha aaltopeltikatto,

mikä oli hyvinkin ruosteessa.

Tuohon aikaan tehdyt ns "Pirkkalan pellit" olivat millin vahvuisia, 

joten hiomavaraa on hyvinkin nykyisiin 0,4-0,6 mm kattopelteihin verrattaessa.

Työmääränä tämä on osoittanut kuitenkin aivan törkeäksi,

 ja olemme moneen kertaan katuneet, ettemme ihan alkuunsa

tilanneet uutta kattoa. Toki säästimme about 15000 euroa,

mutta se ei ole tässä tuntunut sen arvoiselta.

Toisen virheen teimme, että emme rakentaneet koko talon ympärille

puisia rakennustelineitä, se olisi helpottanut työtä valtavasti.

Nyt mies joutuu siirtelemään tuota telinettä edestakas,

mikä sekään ei ihan vaivatonta epätasaisessa maassa.

Kerran teline on kaatunut siirtäessä,

onneksi ei kenenkään päälle...

Voin vaan kuvitella minkälaista on hioa kattoa rälläkkään kiinnitetyllä teräsharjalla.

Jos kierroksia pistää liikaa, niin kone sinkoaa harjan piikit nahkaan kiinni koko ylävartalon 

alueelle. Paksu vaatetus on siis tarpeen, näin helteelläkin...

Tärinärasitus käsille on valtava myöskin, vaimennettu kone on ihan ehdoton.

Silti mieheni kädet välillä oireilevat. Tärinä voi aiheuttaa käsiin puutumista, 
tunnottomuutta ja kylmäsormisuutta...

Työskentelyasento katolla on myös raskas. 

Jatkuvasti saa roikkua köyden varassa polvillaan.

Rostexilla maalattu pinta on lisäksi on äärimmäisen liukas.

Maalisankoa on hankala pitää noin kaltevallaj a liukkaalla pinnalla jalkojen välissä. 

Maalauskohdan vaihtaminen on työlästä.

Ja jos joku tavara jää alas, niin on oma vaivansa käydä se hakemassa.

Myöskään laitteet eivät aina toimi niinkuin pitäisi, 

jatkojohdotkin pätkivät välillä.

Tämä työ vaatii mieheltäni niin paljon pitkäjänteisyyttä ja periksiantamattomuutta,

että en voi kuin nostaa hattua hänelle.

Pahin katon lape alkaa onneksi olemaan melkein valmis, toista on jo aloiteltu.

Kyllä vaan talon ulkonäkö muuttuu. Vielä kun räystäslaudat,

ulkoverhous ja ikkunat maalataan, asennetaan räystäät ja alastuloputket,

niin johan <3 !

Kuraa!!

 

Vihdoin päästiin valamaan sekä kodinhoitohuoneen

että kylppärin betonilattiat.

Lämmityskaapeleiden asennus sujui helposti,

mutta lattiakaivojen kanssa oli ongelmia.

Putkimiehet jättivät ne alapohjan lautojen tasolle ja

niitä piti nyt korottaa betonivalun + tulevien laattojen verran.

Korostus tapahtui 2 cm renkailla,

jotka oli ilmeisesti hankala kiinnittää ja kiinnityksen  jälkeen

niitä ei saa enää millään irti eikä laskettua alemmaksi.

Ainoa vaihtoehto olisi piikata lattia rikki, jos moka tapahtuisi...

 

Onneksi meillä oli superammattilainen

tekemässä tätä vaihetta. Hän tuli jo edellisenä iltana auttamaan

lattiakaivojen kanssa ja ilman häntä emme olisi selvinneet.

Lattia oli myös melkoisen vino, hän löysi sieltä 4 cm korkeuseroja,

vaikka vatupassin kanssa olimme työskennelleet, heh.

Emme olleet ymmärtäneet, että pohjan tasaisuus on niiin tarkkaa. 

Emme tienneet, että betonia ei voi valaa toisesta kohtaa

paljoa ohuemmaksi kuin toisesta.

 Älkää kysykö miksi, en tiedä.

Katastrofin ainekset olivat kuulemma ilmassa, mutta hän taidokkaasti

ja vaatimattomasti hoito laserin kanssa kymmeniä kertoja mittaillen

kaiken kuntoon asianmukaisin kaadoin.

 

Iso kiitos hänelle. Iso kiitos Isälle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä puolestaan kylppäri:

 

 



Lautaa lattiaan

Keittiön lattia on vihdoin saatu melkein valmiiksi.

Oli kyllä aikamoinen homma laittaa tällaisia 33mm paksuja ponttilautoja

kieroon lattiaan. Kun olivat ne lankutkin vielä kieroja.

Liioittelematta meni  yhden laudan laittamiseen välillä

tunti aikaa, välillä taas viisiminuuttinen.

Viimeiset laudat olivat niin haastavia,

että heitin pyyhkeen kehään ja mies sai tehdä loput.

Hänen voimansa, taitonsa ja kärsivällisyytensä päihitti

kirkkaasti omani tässä asiassa.

Alla olevien kolmen laudan laittamiseen meni minulla pari tuntia,

ja niihin luovutin. Meni miehelläkin aikansa niiden irrottamiseen,

mutta sai hän onneksi lopulta kauniimman lopputuloksen aikaiseksi.

Tämä kohta jää onneksi keittiökaappien alle,

mutta en halunnut että tulevat sukupolvet pääsevät naureskelemaan

sen joskus esiin kaivaessaan ;)

Ajatus oli laittaa lattian alle Aamulehden sivu muistoksi,

mutta enpäs muistanut.



Tässä sitten lopputulos huonossa valossa  kuvattuna.

Lattian piti mennä tasaan tuo betonisen osuuden kanssa,

mutta pieleen meni mittaukseni.

Laitetaan varmaan joka tapauksessa joku tasoite tuohon betonilattian päälle,

mikä sitten tasaa korkeuseron.

Tässä ensimmäinen kerros maalia lattiassa.

Vaihdoin viime tingassa Betoluxin Virtasen Porstua

Lattiamaaliin, koska en halunnut lattiaan korkeaa kiiltoa

vaan himmeäpintaisen sävyn.

Väriksi valikoitui Uulan "pellava", mikä

sopii hyvin koiramme karvojen väriin.

On luonnossa kevyesti beigeen taittava valkoinen,

ei kuitenkaan kellertävä.



Oksankohdat kuultaa vielä maalista läpi. Seuraavat kaksi kerrosta maalataan,

kunhan saadaan ensin keittiön  katto maalattua.



Lamppulöytö

Pihalta löytyi romujen siirrossa muutama aarrekin taas.

Kyllä nämä aina niin lämmittää, kun jotain kivaakin roskan seasta löytyy.

Näitä vanhoja valaisimia löytyi kaksi kappaletta.

Olisivatko vanhoja navettavalaisimia tai jotain teollisuulamppuja?

Niiden tuleva sijoituspaikka on vielä mietinnässä,

mutta ehdottomasti haluan nämä tulevaan kotiimme.

Rautaromua

Olen tainnut jo aikaisemminkin jakaa tätä meidän pihan romun määrää.

Odottelimme loppukesään, jotta piha olisi mahdollisimmen kovettunut,

jotta tavara päästäisiin raskaalla kalustolla hakemaan.

Ihan kaikkea ei saatu vietyö,

koska autolla ei päässyt tarpeeksi lähelle, mutta suurin osa sentään. 

Ensi kesänä sitten loput.

Rauta-Soini haki kaiken pois ihan ilmatteeksi. 

Mukavasti saatiin pihatilaa lisää.

Raudoitusta

Sisätilojen kunnostamisessa olemme saaneet kodinhoitohuoneen ja 

pesuhuoneen lattiat siihen vaiheeseen,

että näihin asennetaan seuraavaksi lattialämmityskaapelit ja sitten voikin tilata betoniauton. 

Molempiin tiloihin tulee ilm. 10 cm betonivalu kaadoilla.

Ongelmana on se, että keittiön lautalattia pitää vielä asentaa ensin.

Sitä ei saisi kosteuden takia laittaa kesällä (jotta rakoja ei muodostu),

ja ainakin pitäisi asentaa ennen kuin kaadamme tänne viereiseen huoneeseen

märkää betonia, mistä sitä kosteutta haihtuu...

Tässä kylpyhuone + vessa. 

Tila tuntuu nyt kamalan pieneltä, mutta mittausten mukaan

sinne mahtuu suihku ja kylpyamme omaan lasiovelliseen tilaansa,

sekä vessanpönttö ja lavuaari.

Myönnetään, että tässä kohdin epäilen mittaustuloksiani..

Kodinhoitohuone samassa vaiheessa.

Betonin alla on tuollainen sitkeä paperi.

 Seinillä on vaneri ja sen sisäpuolella vielä bitumisoirot.

Nämä molemmat poistetaan, kunhan lattia on kuivunut.

Hirsiseinä ei saa olla kosketuksessa betoniin.

Lattiakaivot nostetaan jatkoputkella luonnollisesti korkeammalle. 

Ne tehtiin tarkoituksella näin, mutta en tiedä miksi.

Vanhoja valokuvia

Armolassamme lapsuutensa viettänyt rouva on

kertonut meille paljon talomme historiasta.

Hän ystävällisesti toi meille kaksi vanhaa valokuvaa pihapiiristämme.

Mitä aarteita!

Otin kuvat lasin läpi ulkona kirkkaalla säällä,

mutta saa näistä jonkinlaisen käsityksen onneksi näin 

kamerankin välityksellä.

Tässä ensimmäisessä on Armolamme pihapiirin muodostavat kolme taloa 

ja tien toisella puolen sijaitseva pappila. Vasemmalla oleva rakennus on sortunut

vuosikymmeniä sitten, mutta perustuskivet ovat paikallaan.

Pihan korkea mutkainen koivu jouduttiin aikoinaan kaatamaan

lahoamisen vuoksi, mutta tilalle on nyt toinen melkein yhtä iso koivu -

ja monta muutakin isoa puuta. 

Tämä kuva on ilmeisesti joskus 40-luvulta. 

Talon edesmennyt isäntä on kuvassa keskellä.

Pihapiiri on ollut varsin valoisa ja aurinkoinen aikaisemmin.

Sama kuvakulma tänä kesänä. Piha on rehevöitynyt valtavasti,

vaikka toki sinne aurinko vieläkin paistaa.

Nämä vasemmalla olevat puut kuitenkin kaadamme, jotta

saamme näkymän pellolle avattua. 

Sitten joskus, kun tältä kaikelta muualta tekemiseltä ehdimme.

Kesäpäivän maisemia

Pääsin kaunis kesäpäivä polkemaan talollemme. 

Nykyisestä kodistamme ei ole sinne matkaa kuin kymmenisen kilometria.

Pääosa matkasta on jo ihan maaseutua ja oli mykistyttävää monellakin tapaa.

Silmien edessä oli tuhansia -tai kymmeniä tuhansia,

lupiineja, koiranputkia, sireenipuskia ja lukuisia muita kukkia, 

joita en nimeltä tunne.

Näiden tuoksu oli paikoin huumaava. 

Korvissa minulla soi Leonard Cohenin tumma ääni

ja alla oli musta Helkamani.

Tuo tunnin matka oli kesän mieleenpainuvimpia.

Kunpa pääsisiin sen vielä toistamaan!

On mahtavaa pyöräillä maaseudulla, suosittelen.

Kuvista ei välity kuin murto-osa tunnelmaa, 

mutta jos nyt edes se.

Tämä kuva on meille johtavan tien alusta. Talomme sijaitsee 800 metrin päässä.

Aarteita seinälle

Sain ystävältäni aarteita.

Hän oli säästänyt niitä itselleen, 

mutta ajatteli niiden sopivan paremmin vanhaan taloomme

ja halusi niistä luopua.

Nämä vanhan koulun taulut ovat joskus ennen sotia tehty, 

mutta sen tarkempaa tietoa minulla ei niistä ole.

Ajattelin laittaa nuo Raamattu -aiheiset makuuhuoneeseemme ja 

tuo isoin kuva Berliinistä sopisi ruokailuhuoneemme 

puolipaneelin yläpuolelle.

Tässä ensimmäisessa taulussa on kuvattu Daavid ja Joonatan.

Tässä kuvassa Jeesus herättää Jairuksen tyttären kuolleista.

Tämä kuva on Berliinistä. En ole siellä koskaan käynyt, mutta

tämän kuvan innoittamana olisi kiva mennä,

jottai saisin henkilökohtaisen kosketuksen kuvan kaupunkiin.

Kiitos näistä aarteista, Sirpa!

Ikkunan karmin fiksausta

Olen koko talven pienessä päässäni pyöritellyt 

miten saan ikkunoistamme avattavia. 

Joka huoneessa olisi hyvä olla yksi tuuletusikkuna,

sama ikkuna toimisi myös pakotienä tulipalon sattuessa.

Ennen vanhaan toinen ulkopokista oli avattava, mutta sisäpokat eivät olleet,

vaan ne olivat esim. naulattu parilla naulalla paikoilleen.

Kesäisin ne vain nostettiin vintille syrjään, mutta minusta ei tällaiseen 

ikkunoiden siirtelyyn kaksi kertaa vuodessa ole. 

Ja tällä tavoin paloturvallisuus on taattu vain kesäisin,

kun sisäpoka ei ole paikoillaan.

Ajatuksissani oli siis se, että sisäpoka pitäisi saada vielä sisempään, 

jotta siihen saisi saranat laitettua ja ikkuna mahtuisi aukeamaan.

Rupesin tätä sitten fiksaamaan ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Tällaista levennystä siis tarvitsin, jotta sisäpoka asettuisi enemmän sisäänpäin.

Halkaisin tätä varten roskiin menevän lattialistan, minkä paksuus oli muuten juuri sopiva.

Poistin listoista maalit ja naulasin ne paikoilleen. 

Sitten vain valkoista maalia päälle ja ihan kohtuullinen tulos.

Kaiken tämän tehtyäni kotona valokuvia katsellessani

huomasin, että talomme kylpyhuoneen ikkunan sisäpokahan on 

saranoilla kiinni ja aukeava, vaikka siihen ei tätä ylläolevaa

muutosta ole tehty. En ollut huomannut tuota yksityiskohtaa

aikaisemmin, koska nyt kesällä kun ikkuna on auki ollut, niin 

en ole kysyisessä tilassa hommia tehnyt. 

Olin ajatellut, että sarana ei mahdu aukeamaan,

jos sisäpokaa ei sisemmäksi siirrä...

Oikein pyörittelin saranaa ikkunakarmin vieressä 

ja päättelin ettei saranan käyttö ole mahdollista ilman, että karmia hieman muuttaa.

On aika "blondimainen" olo, vaikka ihan pitkän matikan olen aikanani opiskellut.

Tässä tuo kylppärin ikkuna, missä on ainoa talon saranoilla oleva sisäpoka.

Kaikki tehty työ siis ihan turhaan.

Nyt yritän löytää jonkun syyn, miksi minun ei tarvitsisi aikaansaannostani

purkaa, mutta en ole vielä keksinyt. 

Ainoa hyöty tuosta muutoksesta on, että nyt sisäikkuna mahtuu aukeamaan

 täydet 180 astetta 90 asteen sijaan, kun se ei tökkää karmin reunaan. 

Riittäisikö se syyksi jättää muutos ennalleen?

Ikkunan karmin maalaus nro 1

Pääsin taas yksikseni Armolaan touhuamaan, 

mikä on kyllä aina yhtä ihanaa. 

Olen yrittänyt viime aikoina järjestää ja siivoilla sisällä;

likaa, tomua, uutta ja vanhaa puutavaraa ym roskaa 

on kertynyt valtavasti.

Tänään päätin siivoamisen sijaan hieman edistää ikkunoiden kunnostusta.

Ja taas kerran meni aikaa enempi kuin oletin. 

Ensin himakoneella ajattelin vain vähän pyyhkäistä vanhaa irtonaista maalia 

pois, mutta sitä oli ainakin millin kerros ja päädyin lopulta

SpeedHeaterilla (infrapunalämmitin) irrottelemaan.

Ja aina, kun ajattelin, että nyt riittää niin aina joku kohta olikin 

vielä epäsiisti ja vanha maali lohkeilevaa. 

Lopulta poistin yläkarmia lukuunottamatta kaikki maalikerrokset

pois puhtaalle puulle. Ainakin tulee nyt siisti ja kestää pelkällä 

uudelleenmaalauksella muutaman vuosikymmenen.

Toivottavasti jälkikasvu joskus kiittää :)

Olisi kiva, jos talo ja ikkunat kestäisi vielä 100 seuraavaa vuotta.

Tästä lähdettiin. Karmeissa oli vanhoja tiivisteitä ja 

liimapaperia myöskin kiinni.

Vanha maali poistettu.

Lopuksi kerros Allbäckin sinkkivalkoista pellavaöljymaalia.

Vaatii vielä 1-2 kerrosta lisää.

Pellavaöljymaali vaatii kuivuakseen uv-valoa,

ja sitä ainakin piisaa tässä eteläikkunalla.

Tuossa alakarmissa, tai mikä lie onkin nimeltään,

on puu niin kulunut, että siitä on syviä uria.

Jäin miettimään olisivatko ne kauniit sellaisenaan maalattuna,

vai pitäisikö niitä kittailla kaunimman lopputuloksen aikaansaamiseksi?

Enpäs tiedä, vanhasta ei uutta saa eikä pidäkään saada, 

joten kannattaako yrittääkään...

Maalaisin tuolla pellavaöljymaalilla vain karmit,

ikkunapuitteet ajattelin maalata samalla maalilla

kuin ulkoseinän eli Virtasen neljän öljyn maalilla.

Lopuksi sitten vain löhötään pihalla 

ja katsellaan aikaansaannosta,

vaikke se oikein maahan erotukaan.

Ihanaa ja lämmintä kesää!

Kodinhoitohuone etenee

Tulevaan kodinhoitohuoneeseen on alapohja saatu

valmiiksi. Rakenne on sama kuin keittiössä

eli lauta, paperi, ekovilla, paperi ja lauta. 

Laudan päälle tulee vielä betonivalu kaatoineen ja lattialämmityksellä

sekä marokkolaistyyliset betonilaatat.

Keskellä kuvaa on lattiakaivon paikka. Tilasta ei tule kostea tila varsinaisesti käytön kannalta,
mutta koska sinne tulee lavuaari ja bidee, niin halusimme lattiakaivon.
Lavuaarin paikka on kuvassa vasemmalla.

Tähän tulee ensin vessanpönttö, sittten pesutorni ja lämminvesivaraaja.
Varaajan alle tulee oma lattiakaivo.

Vihdoinkin huoneessa pääsee kävelemään. Lattiakaivoja täytyy korottaa, koska lattiapinta nousee vielä 10 cm.

Tässä alla kuva siitä, mitä tyyliä tähän tilaan tulee.

Nämä lamput tulevat keskelle huonetta tulevan pöydän/tason päälle.
Ystävä oli löytänyt ne roskalavalta, ovat lyhtypylväistä.
Maalasin yläosan mustaksi mattapintaisella spraymaalilla.
Painoa valaisimilla on sen verran paljon,  että ne täytyy ripustaa kettingillä kattoon.