Lattian purkua

Pääsimme vihdoin käsiksi tähän vanhaan kosteusvaurioon.

Selvisi, että toisessa, kolmannessa ja neljännessä 

hirressä on kosteuden aiheuttamaa vauriota.

Puukko upposi tuppeen asti, joten yli puolet hirrestä on pehmennyt,

ja asialle täytyy tehdä jotain. 

Leveydeltään vauriota on noin metrin matkalla.

Lattiasta yksi koolaus on sulanut pois kokonaan.

Alimmat hirret on kuitenkin kunnossa.

Mieheni oli onneksi jo etukäteen perehtynyt

tällaisen vaurion korjaamiseen, 

tai yhteen tapaan tehdä se.

Siitä sitten myöhemmin, kun sinne asti päästään.

Kuvassa vanhan tiskipöydän paikka kakkoskeittiössä.

Pehmenneitä hirsiä.

Tähän asti päästiin eilen.

Lattiaeristeet ovat erittäin tiiviitä, terävällä kuokalla pitänyt voimalla niitä hakata.

Ainakaan tämän huoneen eristeissä ei ollut minkäänlaista painumaa, 

mikä on oikein hyvä asia. 

Eristeenä on pääosin purua, hiekkaa ja savea,

mutta myös olkea ja sammalta löytyi (kuva alempana)

On vaikea arvioida mikä on hiekan ja purun suhde,

eli pitäisikö purun määrää lisätä, kun kaikki on yhtä harmaata 

ja likaista. Hiekka kuulemma pitää eristeen kuohkeana ja paloturvallisempana,

mutta puru eristää paremmin.

Tämän huoneen eristyksen perusteella ehkä uskallamme olla purkamatta muita lattioita,

tämä nyt on koko ajan ollut kaikista kylmin huone, tosin eteinenkin sijaitsee vieressä.

Pääsemme huomattavasti helpommalla,

jos emme koko talon lattiaa lähde lisäeristämään.

Ehkä täällä asuessamme joudumme muuttamaan mielemme,

mutta saahan näitä lattioita revittyä auki sitten myöhemminkin.

Saimme vihdoin hankittua lämpömittarit taloon sisälle.

Olohuoneessa ja meidän makuuhuoneessa oli lämpöä 18 astetta,

lastenhuoneessa 14 astetta (sijaitsee tämän huoneen vieressä,

missä lattia on avattu).

Olen tähän erittäin tyytyväinen. 

Uuneja ei olla poltettu ihan joka päivä,

toki mittausta edeltänyt päivä poltettiin kokonaan,

mutta pellit olivat yön rakosalla ennen mittausta.

Ajatuksena on kuitenkin laittaa sisäseiniin puukuitulevyt,

hankkia kaksi ilmalämpöpumppua ja yläpohjakin 

eristetään kunhan joskus sinne asti päästään.

Kyllä tästä 20 asteinen talo näillä keinoilla saadaan :)

Perjantai-illan tunnelmaa

Pääsin ensimmäistä kertaa talolle ihan itsekseni. 

Miehen remonttipäivä, 

mutta hän oli kipeänä ja 

minä vähän hinkusin talolle yksin.

Koiramme toki oli seuranani,

ja olen siitä kiitollinen.

Oli paljon mukavampaa,

kun on vahti tuolla maalla mukana.

Olen ihminen, joka osaa pysähtyä hetkeen

ja nauttia pelkästä olemisesta,

vähän liiaksikin suoraan sanoen.

Uuneilla yritetään nyt pitää taloa lämpimänä,

ja pitkälti aika kuluikin uuneja lämmittäessä.

Nautin tulen lämmöstä ja rätinästä ihan hirveesti.

Sain minä jotain aikaiseksikin.

Putkimies on käynyt sulkemassa tämän vanhan kakkoskeittiön putket ,

ja purin sekä alakaapit että yläkaappeja.

Myös tämä alla oleva kiinteä kaappi oli pakko purkaa, koska lattiassa on kosteusvaurio.

Karmit, etulistat ja ovet otin talteen,

kaikki  muu oli vanerista tehtyä.

Huone suureni kummasti, kun kaapit sai purettua.

Olemme nyt lopulta päätyneet sittenkin siihen, 

että tähän tulee kodinhoitohuone ja vessanpönttökin sinne laitetaan.

Asian ratkaisi se, että esikoinen haluaa huoneensa yläkertaan.

Koiralle on myös tehtävä pesupaikka,

ja tämä huone sijaitsee sopivasti eteisen vieressä. 

Teemme koko tilaan kostean tilan eristyksen ja siihen tulee lattialämpö

samalla, kun lattia uusitaan.

Mielelläni ottaisin vieläkin isomman kodinhoitohuoneen,

koska koko perheen vaatesäilytys tulee myöskin tänne.

Koen turhaksi vaatteiden kiikuttamisen erikseen jokaisen vaatekaappiin 

ja sieltä taas päivittäin osan takaisin.

Tämä ratkaisu on meidän perheelle bueno.

Tänään illalla ehkä sitten jo kuvia puretusta lattiasta,

ja saa  nähdä mitä siellä on eristeenä..



Tämän päivän löytönä oli vielä tällaisia tähtikoristeita.
Voisikohan ne kuulua joulukuuseen? Alaspäin roikkuvina?
Tähti -osa on suhteessa toista päätä paljon painavampi,
joten ylöspäin ei tähteä saa mitenkään pysymään.

Tätä tulevan lastenhuoneen ehkä 70-luvulla rakennettua takkaa

lämmittäessä jäin ihmettelemään pellien sijaintia näin alhaalla.

Kokeilin laittaa ne kiinni takkaa polttaessa ja eihän sillä mitään 

vaikutusta ollut vetämiseen. Vaikuttaisi siis siltä,

että takasta on hormi ylös ilman pellejä??!!!

Talkoot ja pökköä pesään

Ensimmäiset talkoot takana.

Ajattelin, että ehkä vasta ensi keväänä olisi tarvetta ja mietin jo kehtaanko 

ketään edes pyytää, kun kaikilla on omat kiireensä..

Ex-tempore sain talkoista idean, kun saatiin lapsille hoito järjestymään 

ja piiput saatu sopivasti valmiiksi ja lämpöä taloon.

Kahden päivän varoitusajalla saatiin seitsemän talkoolaista avuksi.

On kyllä niin kiitollinen olo. 

Kyllä vain isolla porukalla saa ison määrän asioita tehtyä!

Ystävät <3

Päädyimme tekemään piiput sittenkin uudesta reikätiilestä,
päällimmäinen kerros muurattiin vanhoista tiilistä. Kuvassa isompi piipuista.
Päälle tulee vielä pellitys, mutta tätä emme tee itse.

Puita piti karsia ja kaataa, jotta viemärintyhjennysauto mahtuu kaivolle.

Vasemmalla näkyvä suuli tyhjennettiin jätelavalle. Rautajäte kerättiin kasaan noutoa odottamaan.

Ensimmäinen ateria tulevassa olohuoneessamme; jauheliha-kasviskeittoa ja puolukkarahkaa.

Teimme muutaman löydönkin suulia tyhjentäessä.

Mieheni yritti aamupäivällä löytää meille maitokärryjä 

paristakin kaupasta, onnistumatta onneksi.

Suulista romujen alta löytyi kaksi, pientä fiksausta toki vaatii

ennen käyttöönottoa ;)

Tämä on jonkun todella vanhan auton etuosa.

Oli tällä osalla joku nimikin, mutta naisihmisenä nyt muista tällaisia.

Tästä voisi vaikka babypinkillä ja mustalla maalaamalla 

saada veikeän patterin.

Tämä pieni reki tai sen osa on minulle tärkein löytö täältä.

Tervaa tms pintaan ja jouluksi sisälle fiilistä tuomaan.

Talja, muutama lahjapaketti päälle tms. 

Mee laik!!

Pohjapiirustusta

Onpas tässä aikaa vierähtähtänyt edellisestä päivityksestä.

Meillä ei olla muuta tehty kuin piippuja :)

Toinen on jo valmis ja isompikin valmistuu kohta.

Kuvia en kuulemma saa laittaa vielä, sanoo artisti..

Sitten vasta kun on valmista.

Muutama päivä pidettiin lomaakin rempasta,

kun ollut vähän liian rivakka tahti,

kun mies mennyt talolle aina oman työnsä jälkeen

ja kotiutunut myöhään.

Kuulumisiakaan ehditty vaihtamaan.

Katolle on sellainen nosturi vuokralla, 

millä tiilet ym saa sinne nostettua ja tämän vuokraan kilahtaa joka päivä 

pienoinen summa. Siitä tämä kiire siis, muuten nyt niin hoppu olisi :)

Nosturi on kyllä ollut kätevä.

Sairastunut muurari sen asensi, 

mitenköhän se puretaan?

Kellään kokemusta?

Minä olen mittaillut alakerran seinien, huoneiden ja ikkunoiden mittoja, 

jotta saisimme kunnon piirrustukset teetettyä.

Varsinainen mittailija olen ollutkin.

Talo on mittausteni perusteella toisesta päästä 1,5 metriä leveämpi kuin toisesta..

Ja niin tarkka olen yrittänyt olla ;)

Mutta yritä siinä nyt nahistelevien lasten kanssa mitään

kunnolla tehdä. 

Piirtämäni luonnos ei siis luonnollisesti ole mittakaavassa.

Täytyy kaikki mitata uudelleen,

ja mielellään jonkun toisen kanssa, ilman samanaikaista lastenhoitovastuuta ;)

Mutta tässä nykyistä pohjaa, mihin ei kauheasti muutoksia tule.

Olohuoneesta puhkaistaa ovi pihalle oikeanpuoleisen ikkunan kohdalta,

ja olohuone-ruokailutilan ja ruokailutila-keittiön

oviaukkoja hieman suurennetaan.

Kaksi meidän pönttöuuneista on itseasiassa vain neljäsosa -pönttöuuneja,

kuten kuvasta näkyy. 

Piippuhunajaa

Piippuja aloitettiin purkaa toissapäivänä.

Muurarin työ jäi lyhyeksi,

hän päätyi selkäkipujen vuoksi eilen lopulta sairaalaan.

Mieheni nyt sitten jatkoi kesken jäänyttä työtä,

ja lopulta tämä on paljon parempi ratkaisu näin.

Rahaa säästyy tuhansia euroja.

Hitaamminhan tässä nyt sitten taas edetään,

kun pääosin iltaisin paiskitaan töitä.

Ja kattoprojekti seisoo,

ehkä ensi kevääseen asti.

Mutta pakko taloon on saada lämmöt,

sisällä on kosteampaa ja kylmempää kuin ulkona,

siellä on ikävä työskennellä.

Nyt kun itse ryhdyimme hommaan, 

niin päätimme ettemme käytäkään uusia tiiliä piippujen tekoon,

vaan vanhoja uudelleen. Uudet tiilet ovat eri kokoisia, joten niitä 

täytyisi paloitella, kun piiput ovat vanhojen tiilien mittojen mukaan tehty.

Säilyypä sitten ulkonäkökin samanlaisena, 

vaikka se nyt ollutkaan ensisijainen syy.

Ja ainakin saamme laadukasta tiiltä,

minkä kestävyys on jo käytännössä testattu.

Tästä pienemmästä puretusta piipusta löytyi näistä kahdesta tukossa 

olleesta etummaisesta hormista yllätys.

Hormeissa oli parin metrin verran mehiläiskennoa ja hunajaa!

Hunajaa, ja vähemmän miellyttäviä matoja.

°°°°°°°°°

Ja sitten vähän aiheen viereen.

Vaikka tämä on ns. rakennustyylinen blogi,

niin syvällisenä ihmisenä uskallan avata hieman
mielessäni pyörineitä ajatuksianikin.

Olen nimittäin taistellut jo vuosia kateuden tunnetta vastaan.

Kun luen muiden sisustusblogeja tai sisustuslehtiä,

niin jonkinlainen kateus on läsnä. Aina.

Olen rukoillut apua siihen, mutta pitkälle en päässyt.

Olen unelmoinut omakotitalosta jo vuosikymmeniä,

ja tämä toteuttamaton haave on ollut kateuden juurena.

Niin monesti olen haaveeni tuonut Jumalan käsiin,

huutanut, että ota tämä pois minusta!!

Mutta aina se on kiusana ollut. 

En siis päässyt taistelussani koskaan voittoon.

Mutta nyt tätä tunnetta ei enää ole. 

Huomaan lukiessani sisustuslehteä, että se on poissa.

Jotain minulle niin tuttua puuttuu! 

Voin vain lukea lehteä, 

tuntematta mitään sen ihmeempää sisälläni. 

Niin kuin monet varmasti tekevät aina.

Olen niin kiitollinen, että minut tästä tunteesta armahdettiin. 

Painava tunteen taakka on poistunut harteitani.

Samaan tunteeseen liittyen tein alkukesästä myös oivalluksen.

Luin Facessa jotain ohjetta kateudesta eroon pääsemiseen.

Siellä kehoitettiin, etä ala toteuttamaan unelmiasi,

niin kateutesi hellittää.

Olemme eläneet viime vuodet niin tiukilla, 

että minkäänlaisista kesälomareissuista ole voinut haaveillakaan.

Ja tämä haaveileminen tarkoittaa lähinnä Puuhamaa tasoisia -reissuja.

Meitä kuitenkin viime keväänä siunattiin ylimääräisillä töillä,

millä saimme rahaa säästöön.

Meillä oli tavoitteena ulkomaanmatka, 

mutta kun ne eivät siihen riittäneetkään,

niin päätimme tänä jo kesänä tehdä jotain ja tuhlata rahat.

Teimme pienen länsirannikkoreissun, toisen reissun Porvooseen 

ja vielä kolmannen Wasalandiaan.

Ja kateudesta eroon -ohje oli niin totta tässä toisessakin 

minussa kateutta aiheuttaneessa asiassa. 

Pystyin nauttimaan muidenkin kesälomareissukuulumisista, 

kun mekin olimme pystyneet tekemään muutakin kuin olemaan kotona.

Haluankin rohkaista jokaista kateutta tuntevaa pyrkimään kohti omia unelmiaan.

Meidän unelmamme eivät olisi toteutuneet ilman siunausta,

enkä valitettavasti voi sanoa voittaneeni 

kateuden tunnettani omin voimin. 

Mutta on mahtava elää ilman tuota tunnetta.

Tämä jää minulle mieleen kateudesta vapautumisen vuotena.

Kiitos, kun sain jakaa tämän kanssanne.